Opiskelijaelämää

Kaksi ensimmäistä viikkoa koululla: rikkakasveja, perennoja, viljelykasveja avomaalla ja kasvihuoneessa, nupustelua ruusuhuoneessa, tomaatti- ja omenasadon korjuuta ja lajittelua, yrttikylvöjä, parsan ja ruotisellerin kauppakunnostusta, pienkoneisiin tutustumista ja pokan pitämistä kun luokkakaveri ajaa päältäajettavalla ruohonleikkurilla päin seinää. Kaksi tenttiä joissa kummassakin reilut 40 kasvia, jälkimmäisessä tieteellisine nimineen. Kolme ilmaista, kuvaamattoman herkullista ateriaa päivässä. Iltaisin meditatiivista vaeltelua näytemaalla, lankkimutinaa ja kirsikoiden napsimista iltapalaksi. Opettajat ovat kivoja, luokkakaverit ovat kivoja, aikuisia ja motivoituneita. Nautin joka hetkestä.

Clematis 'Piilu'

Seuraavat kaksi viikkoa kotona. Rauhaa ja hiljaisuutta, lapset koulussa. Yövyn yhä terassilla kuopuksen kanssa. Nukahdan hymy huulilla joutsenten tööttäyksiin ja loiskutteluun, herään venytellen auringon tuikkeeseen. Käyn koirien kanssa lenkillä peltoteillä ja metsäpoluilla. Tavaan kasvioppia, kirjoitan työselosteita ja pänttään yhä lisää tieteellisiä nimiä. Hallitsen syömisiäni pitkästä aikaa ja kroppa kiittää. Nautin joka hetkestä.

On mahdollista että tyroksiinin vaikutus on alkanut tuntua. Tunnen itseni energiseksi ja toimeliaaksi. Vain lasten kovakorvaisuus turhauttaa ja lamaannuttaa minut yhä. Syyskuun lopulla käyn kontrolliverikokeessa ja lääkärillä. Yksi lapsista on kadottanut avainnipun, jossa on lääkekaapin avain. Lääkkeeni ovat kaapissa. Toinen lapsi on kadottanut silmälasinsa. Minä olen kadottanut parittomien sukkien korin.

 Clematis 'Nelly Moser'

Eräänä aamuna lapsi ei voinut lähteä kouluun koska ei löytänyt pipoaan. Varjossa jo aamusta 23 astetta lämmintä ja aurinko räköttää täydeltä terältä. Tarjosin kolmea eri pipoa, jotka olivat tietenkin täysin kelvottomia. Kävellen ei enää ehdi kouluun ja pyöräilykypärän alle tarvitaan pipo. Lapsi seisoi eteisessä, tuijotti eteensä ja tärisi. Olin valahtaa ameebana lattiaan. Silloin ihme tapahtui, lapsi hyväksyi yhden vääristä pipoista ja lähti. Siinä menivät kaikki sen päivän voimavarani.

Clematis 'Summer Snow' & Clematis 'Lappu Hukassa'

Sosiaalitoimen perhetyöntekijä kävi eilen juttelemassa kanssani meidän terassilla. Tullessaan hän oli kuulemma vähällä ajaa ojaan kun jäi loppusuoralla tuijottamaan puutarhaamme. Savu rakastui häneen oikopäätä ja yritti vähän väliä kiivetä syliin. Perhetyöntekijä kuunteli vuolasta kuvaustani perheemme kaaoksenomaisesta arjesta ja olemattomasta tukiverkostosta ja ehdotti että hakisimme tukiperhettä. Olen haaveillut siitä ääneenkin jo pitkään, mutta olen aina ajatellut ettei tilanteemme ole läheskään tarpeeksi vaikea. Kyllä kannattaa hakea, vakuutti perhetyöntekijä. Perustelut kannattaa laatia huolellisesti. Hänen tietonsa mukaan kaikki saavat tukiperheen, mutta jonottamaan joutuu vuodesta puoleentoista. Sosiaalityöntekijä ja koulupsykologi voivat ehkä kirjoittaa lausunnot hakemukseen.

 Clematis 'Fujimusume'

Perhetyöntekijän perävalot vilahtivat ja minä painelin nettiin. Pelastakaa Lapset lupasi lähettää hakulomakkeet, jotka tulivat postissa jo tänään. Jokaisen vanhemman ja lapsen nimi kysytään niissä ainakin kuuteen kertaan. Kysellään lapsen päivärytmistä, allergioista, luonteenpiirteistä, vahvuuksista, sosiaalisista suhteista, turvaverkostosta, lempiruuista ja mitä vielä. Voi myös esittää toiveita tukiperheen suhteen.

Ja Wilma laulaa. Vain 66 prosentilla lapsistamme on ollut tänään läksyt tekemättä. Nykyään minulla on omakin Wilma, mutta se on ainakin toistaiseksi hiljaisempi. Edes työjärjestystä tai tenttituloksia ei ole sinne ilmaantunut. Monen turhan klikkailun jälkeen ketjutin viestivälineet siten, että saan omaan sähköpostiini tiedon puutarhakoulun Wilmaan ja sähköpostiin tulleista viesteistä. Vielä kun saisi omasta sähköpostista roskat pois siinä määrin että oikeat viestit erottuisivat joukosta.

 Clematis 'Warszawska Nike'