Päivät kuin helmiä nauhassa

Ei ole kirjoituttanut pitkään aikaan eikä nytkään. Kaikki on kyllä melkolailla hyvin. Mieleistä ja leppoisaa. Kaksi kouluviikkoa jälleen takana, ihania käytännön oppitunteja tomaattien alaslaskusta kuusiaidan leikkuuseen. Plakkarissa jo aika monta hienosti mennyttä tenttiä. Yhdestä sain 50 pistettä 45 mahdollisesta, hih. Ihania iltoja yksin hiljaisuudessa, omassa huoneessa. Etäviikko edessä. Työselosteita ja sään salliessa omia puutarhatöitä. Piti mennä alkavalla viikolla labraan mutten tiedä kannattaako, kun tyroksiinit unohtuivat alkuviikosta kotiin. Odotan lääkäriltä vastausta.

Sorbus frutescens, helmipihlaja

Eihän se ole paratiisi eikä mikään mistä käärme puuttuu. Niinpä puutarhakoulustakin löytyy omansa. Täydellinen ihminen, tiedäthän. Osaa kaiken, tietää kaiken, on nähnyt ja kokenut kaiken, rakastaa omaa ääntään eikä ole kiinnostunut muiden olemassaolosta, oikeuksista tai mielipiteistä. Myrsky ja mylväys jos hänen oikeuksiaan loukataan, muttei edes olankohautusta anteeksipyynnöstä puhumattakaan, jos hän aiheuttaa toiselle vahinkoa. Päästää suustaan mitä vain päin toisen naamaa. Saattaa olla että tarvitsen jatkossa kuulosuojaimia muulloinkin kuin konetunneilla.

 Actinidia kolomikta & Parthenocissus quinquefolia

Vauvani on nyt kuusivuotias. Pienokainen on kuulemma ikävöinyt äitiä, vaikka perjantaina kotiin tullessa koirat ja kissat olivat ainoat jotka panivat saapumiseni merkille. Tänään muruseni oppi ajamaan pyörällä ja yksi hammas heiluu. (Asioilla ei ole syy-yhteyttä.) Sylikkäin katsottiin Vain elämää  ja äidin viekkuun piti päästä nukkumaan. On se ihana.

Physocarpus opulifolius, lännenheisiangervo