Vappuaattona

Kilpirauhaskoe 6. toukokuuta. Lääkäriaika 18. toukokuuta! Yleensä labraan ja työterveyslääkärin vastaanotollekin pääsee samana tai viimeistään seuraavana päivänä. Lomat haittaavat. Myös omani. Työterveyshoitaja oli huolissaan pärjäämisestäni.

Mitkä sitten ovat ne konkreettiset muutokset olotilassa, jotka ovat ajaneet minua kääntymään taas terveydenhuollon puoleen? Tutut alkuaikojen fiilikset. En saa itseäni tekemään töitä. Otan työn esiin, tuijotan sitä olmina ja laitan pois. Mitä välii? Kiviäkin kiinnostaa. Pienet vastoinkäymiset ovat alkaneet taas tuntua ylivoimaisilta. Kun verkkotulostin ei tulosta tai tulostaa kaksikymmentä aanelosta pieniä neliöitä, tekee mieli itkeä ja heittäytyä mahalleen lattialle. Perheen tiukka talous on ollut yhtä tiukka koko tämän ajan, mutta siitä johtuva ahdistus ei. Ehkä puolison lisäverot olivat sen osalta viimeinen niitti. Kotona tuntuu taas siltä kuin yksin minä pitäisin huolta paitsi omista ja eläinten, myös neljän varsin huolettoman ihmisen asioista. Olen alkanut taas rähjätäkin.

Työhuoneeni ikkunaan asennettiin sälekaihtimet. Nyt saisi aurinko taas vaikka paistaakin. Siirsin tietokoneen oheislaitteineen asentajan tieltä pois. Pöydän alla kontaten ja ankarasti pähkäillen sain laitettua piuhat myös oikein takaisin. Wau!

Kuukauden tauon jälkeen sain raahattua luuni tanssitunnille. Miten iloinen olenkaan siitä! Keskivartalopainotteisen tunnin veti yllättäen ohjaajien kouluttaja, tuo ihastuttava luonnonlapsi joka kevättalvella yhden ainoan ryhmätunnin aikana sai minut tajuamaan sen, mitä kilpatanssivalmentajien yksityisopetuksessa en omaksunut kymmenessä vuodessa. Kerroin tunnin lopuksi siitä hänelle. Tunti sujui muuten hienosti - moponi karkasi kuten aina - mutta loppuvenyttelyissä selkä tyssähti niin että ehdin pelästyä hajosiko jotain. Selviydyin pienellä ähkimisellä. Nukkumaan mennessä olin varma että aamulla selkä on kaputt. Vaan eipä ollut, kevyesti maitohapoilla vain.

Vappuaaton Hesarissa Melkein äiti -kirjan kirjoittaja Leena Paasio kertoo:

Nyt tiedän, että kiukuttelevalle lapselle kannattaa ensimmäiseksi antaa käteen banaani. Vasta kun välipala on syöty, voi miettiä, onko ehkä muitakin ongelmia.

Niinpä niin. Neuvolassa ei tullut koskaan puhetta tästä. Anopilta opin, että ensimmäiseksi kannattaa antaa känkkäränkälle juotavaa ja sen jälkeen syötävää. Jos kiukku jatkuu tämänkin jälkeen, se on todennäköisesti ainakin huomattavasti laimeampaa. Tämä neuvo pitäisi painattaa äitiyspakkauslaatikon kanteen. Niin isolla kuin siihen mahtuu.

Hyvää vappua, juuri sellaista kuin toivot, oman maun mukaan!

Jouluruusu Double Ellen White kukkii parhaillaan

Pian tulossa: Kilpparikoe, vol. 2

Keväinen lauantai vietettiin pihalla aamusta iltaan. Siistittiin paikkoja, suoristettiin kiviaitaa, siirrettiin maksaruohoja turvaan uusien istutusten alta. Puoliso nikkaroi ostamastani tiskipöydän kannesta ruukutuspöytää samalla kun minä raavin etupihalta kivituhkaa talteen ennen kaivurin tuloa. Esikoinen leipoi elämänsä ensimmäiset korvapuustit. Löysin kadonneen kamerani terassilta - sentään katoksen alta.

Sateinen sunnuntai vietettiin sisällä aamusta iltaan. Purettiin parvisänky ja siirrettiin sen paikalle perimmäiseen kamariin talon suurin ja painavin tähän asti vajaakäytöllä ollut vaatekaappi. Entisestä anopin huoneesta tuli lapsille kiva, tilava soppi. Ensimmäistä kertaa mummola näyttää asuintilalta eikä huonekaluvarastolta. Varaston virkaa hoitaa nyt peräkamari. Siellä kaikki lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat pääsivät ensimmäisen kerran samaan kaappiin. Laitoin siman tekeytymään ja suunnittelin naapureiden kanssa yhteistä vappubrunssia. Viime vuonna en jaksanut mennä, nyt tuntuu että jaksan ainakin käväistä.

Toukokuun palkkaa odotellessa on ehtinyt kertyä pitkä ostoslista rautakauppaan. Tulisipa joskus vielä sellainenkin palkka josta ei jokaista senttiä olisi korvamerkitty jo valmiiksi. Kaikki rakennelmat tontillamme asuintaloa lukuun ottamatta on perustettu ruuvipaaluille. Nyt pitäisi hankkia lisää paaluja puutarhaportteja ja kasvihuonetta varten. Ruuvipaalujen ylivertaisuus savimaalla perustuu siihen, että ne ulottuvat roudan alapuolelle. Niinpä kaikki niiden varaan rakennettu ei mene heti vinksinvonksin ja heikunkeikun seuraavana keväänä. Paalujen lisäksi tarvitaan puuöljyä, tervaa, maalia, laattoja, vallikiviä, puutavaraa enkä onneksi muista mitä kaikkea muuta. Toukokuun palkasta pitää maksaa tuetun loman omavastuuosuus 200 euroa sekä luultavasti myös joskus kevättalvella tekemäni perennatilaus.

Vapauden tunne Facebookin siivoamisen jälkeen on valloittava. Kukaan ei enää toitota ihmelapsensa harrastuksia ja arvosanoja. Kukaan ei käytä päivittäin aikaani sen kertomiseen miten kiire hänellä tänäänkin on. Hömppälinkit ja kaiken maailman huuhaatestit ovat kadonneet maailmastani ja ennen kaikkea kukaan ei tule soittamaan suuta seinälleni. Tärkeät vertais- ja harrasteryhmäni sekä kätevä viestienvaihtomahdollisuus ovat jäljellä. Miksi ihmeessä en tehnyt tätä jo kauan sitten?

Monen päivän arpomisen jälkeen soitin ystävän kannustamana työterveyshoitajalle ja sain ajan kilpirauhaskokeisiin ensi viikolle. Normaali tuloshan niistä tulee ja työterveys luottaa siihen kuin kallioon, mutta tästä nyt aloitetaan. Ehkä pääsen jotain kautta eteenpäin vajaatoimintaepäilyineni. Jos ei muuten niin yksityisesti. Toivottavasti kuitenkin Suomessa. Ystävän ohella minua kannustaa terapeutin kertomus potilaasta jolla myös on normaalit kilpirauhasarvot ja jonka "masennus" kaikkosi kilpirauhaslääkityksen myötä. 

Koirakoulun oppitunti sujui hienosti vaikka läksyt olikin tekemättä. Makkaralla on ihmeellinen voima. Päivän tärkein oppi: Koiraa kutsuessa ei saisi kumartua "kutsuvasti" eteenpäin kädet levällään, kuten ihminen vaistomaisesti tekee. Koirasta se on uhkaava ele. Kannattaa mieluummin hipsiä rinta rottingilla ja selkä edellä ikään kuin pakoon. Jos koira ei silti tule, kannattaa pitää jotain omituista mölinää, jolloin hurtan on pakko tulla tsekkaamaan onko omistajalla kaikki muumit laaksossa.
 

Valkotäpläimikkä,  Pulmonaria saccharata

Munakeiju ja Seisova Pöytä

Alkuviikko oli vauhdikas. Edustushommia suuren yleisön keskellä, uuvahdus, niskajumi ja päänsärky. Tori.fi-ostoksia, Lidl-isku, puolen päivän palaveri, työlounas, näkötorni, koirakoulu. Keskiviikon vastaisena yönä vatsakipu ja selkäkramppi, kierittelyä tennispallosukan päällä. Töissä kevätpäivän seisaus ja täydellinen aivonpimennys. En pysty tähän. Apua! Minun täytyy päästä täältä pois! Pää hajoaa! Ajattelin soittaa työterveyshoitajalle. En soittanut. En tehnyt mitään muutakaan. Lamaannuin ja istuin pää sumussa, yhä tennispalloa selässä kieritellen. Onko tämä vain seurausta huonosta yöstä vai romahdanko?

Palaverissa tarjoilin työkavereille coctailpiirakoita, munavoita ja ruissipsejä. Jos munavoin tekee voista, siitä tulee kovaa ja murumaista, hankalaa levittää ja saada pysymään leivällä. 70-prosenttisesta Keiju-margariinista tulee parempi. Niinpä:

 - Onko tää munavoi sun itse tekemää?

- Munakeiju.

- -- Mitä?

- Se on munakeijua. Eikä mitä tahansa munakeijua, vaan lähiluomumunakeijua.

Lähiluomumunat maksavat noin 30 senttiä kappale. Eihän minulla oikeasti olisi niihin varaa. Marketin munat maksavat murto-osan tuosta enkä toistaiseksi ole huomannut maussa ja käytettävyydessä eroja. Yksi tärkeä ero on kuitenkin olemassa. Virikehäkissä kanat ovat häkissä. Lattiakanalassa heikommat nokitaan hengiltä ja tallotaan jalkoihin. Luomukanat sen sijaan elävät hyvän elämän kanamaisissa olosuhteissa. Eläköön luomukanala!

Puutarhassa kukkii. Puut ja pensaat pukkaavat hiirenkorvia ja ensimmäiset öttiäiset pörräävät. Keskimmäinen lapsi ilmoitti ettei tule ulos niin kauan kuin siellä on ampiaisia. Koetamme vakuuttaa hänet siitä että ampiaiset ovat kiinnostuneita kukista, eivät ihmisistä. Ei tarvitse hypätä järveen niin kuin Aku Ankassa ehtimiseen tehdään. Kavahdan minäkin mesipistiäisiä, eipä silti. Puistelen leppäkertut ja perhosetkin päältäni jos sattuvat tulemaan kylään.

Isomman partiolaisen lauma järjesti pienemmän laumalle inkkariaiheisen partiotaitokisan. Tietovisarastilla oli monivalintatehtäviä. Mikä näistä oli kuuluisan intiaanipäällikön nimi:

- Istuva Härkä

- Roikkuva Räkä

- Seisova Pöytä

Tuohon olisin ehkä tiennyt oikean vastauksen. Sen sijaan viidesluokkalaisen kokeissa reputtaisin. Jäisin luultavasti luokalle. Musiikin koe: Millä aikakaudella nämä säveltäjät elivät? Mainitse kaksi heidän sävellystään. Uskonnon koe: Mainitse neljä asiaa, joihin saa oikeuden kun pääsee ripille. Mitä muita nimityksiä ehtoollisesta käytetään? Huh. 

Tänään tuntui yhä siltä että työpaikasta on päästävä pois. Kirjoitin työterveyshoitajalle avunpyynnön sähköpostilla. Ja tuhosin sen. Vedin herneen nenään itse aloittamastani nettikeskustelusta. Poistin facebook-kavereistani kaikki muut paitsi lähimmät naapurit ja sukulaiset. 25 jäi jäljelle. Tilasin todistuksia opiskelupaikan hakua varten. Aloitin kirjan kirjoittamisen. Ja hukkasin kamerani.

Kuutamohortensia, Hydrangea paniculata 'Praecox'

Hikeä, verta ja veronpalautusta

Verkkojen irrotusta ja kiinnitystä. Siistimpää koira-aitaa. Harjausta ja saksimista. Siistimpää koiraa. Soran poistoa, sen saman jonka aivan hiljattain hiki päässä levittelimme etupihalle. Perennanvarsiakin löytyi vielä siivottavaksi kompostin takaa. On niin kylmä että kevätkukkaset pitävät itsensä tiukasti supussa. Urheita sipulikukkia ja perennoja pulpahtelee silti kuolleen näköisen maan pintaan. Se on aina yhtä suuri ihme ja ilahdus.

Veronpalautusta luvassa! Joulu pelastettu! Mutta ilo loppui lyhyeen: puoliso saa lähes saman verran mätkyjä. Työtön mies, joka on joka vuosi nostanut veroprosenttiaan tämän välttääkseen. Ja mätkyjä tulee yhä, ties monettako vuotta. Pitäisikö nostaa sataan prosenttiin saman tien, riittäisikö sitten mitä häh? Liian rikkaitahan tässä kieltämättä ollaan. Tilillä on yhä viisikymppiä vaikka seuraavaan palkkapäivään on enää 17 päivää. Sehän tekee lähes 60 senttiä päivässä per nuppi, jos eläimet ja auto jätetään ruokkimatta ja muutama lasku maksetaan vähän myöhässä. No, itsepähän ostin hierontakortin, multaa ja betonilaattoja. Onneksi on pakastin.

Paistaa se päivä välillä mätkyjen allekin: opettaja ilmoitti että olemme saaneet peruutusajan koulupsykologille ensi perjantaiksi! Aiempi tieto oli ettei tälle keväälle ole enää aikoja. Tuskin psykologilla mitään patenttiratkaisua ongelmiimme on mutta on huojentavaa saada kertoa huolistaan ammattilaiselle. Laskea osa vastuusta hänen ammattimaisille harteilleen. Tuntuu hassulta että lapset tuntuvat nykyään tarvitsevan jos vaikka millaista tukea, apua ja nupintutkintaa. Minun aikoinani koulu vain käytiin ja sillä siisti. Joillekin se oli helppoa, toisille vaikeampaa. Opettaja hoiti homman, ei ollut avustajia eikä moniammatillisia konklaaveja. Ainoa mitä kontrolloitiin oli hemoglobiini. Olenko kertonut siitä jo?

Tippatäti kurvasi maalaiskoululle kerran viikossa. Aloin jännittää heti kun näin hänen autonsa kaukana tiellä. Tuntui että se merkitsi joka kerta joko rokotusta tai verikoetta. Tuskin meitä nyt kumminkaan joka viikko piikitettiin, mutta pelko on jäänyt mieleen. Maija perusti labransa opettajan kateederille ja jokainen oppilas kävi vuorollaan pistettävänä. Odotin vuoroani pitkään ja olin lähellä pyörtymistä. Siitä lähtien ja yhä vieläkin olen lähellä pyörtymistä ja tarvitsen makuupaikan kun otetaan verikoe sormenpäästä. Nykyajan tippatädit ja neulat ovat hienovaraisempia ja tiedän ettei se satu. Sitä tuskin huomaakaan. Tiedolla ei ole minkäänlaista vaikutusta jännittämiseen ja heikotukseen. 

Painonhallintapäivitys. Kuudessatoista viikossa:

paino -14,9 kg
vyötärö -16 cm
lantio -14 cm
reiden yläosa -9 cm ja
käsivarren yläosa -3 cm.

Maanantaina pitää edustaa töissä. Nykymitoilla saattaa olla että löydän jonkun vaatteen joka mahtuu päälle!

Yöpöydän sedimentistä kaivautui esiin ystävältä lainattu Martti Lindqvistin kirja Kuolemaa väkevämpi. Lindqvist on liikauttanut mieltäni neitoaikoinani voimakkaasti. Vetäydyn katsomaan miten käy nyt. 

Äiti ja Kent puhuvat maahanmuutosta

Haaveilen että ehtisin viikollakin edes piipahtaa puutarhassa töiden jälkeen. Joinakin päivinä muu harrastus vie ajan, joskus päivällinen venähtää lähes iltapalaksi, minkä jälkeen onkin nukkumaanmenon aika. Maanantaina ehdin kauppareissun, makkarakeiton ja lasten liikekannallepanon jälkeen hetkeksi ulos. Ilma tuntui hyytävältä. Peittelin perennakylvökset ja vastikään istuttamani Polish Spiritin taimen. Aamulla oli hanki maassa ja ihmisellä hyvä mieli.

Yritin vielä kerran muotoilla kriittiselle, yhä kysymyksiä esittävälle ystävälleni oman näkökantani maahanmuutosta. Puolison mielestä tekstini oli liikuttavan hyvä. Laitanpa sen kunniaksi sen tähänkin. Minulla on epämääräinen tunne, että ystävä ja minä puhumme toistemme ohi, aidoista ja seipäistä, mutta ei vaan jaksa.

Sinä katsot maailmaa, suomalaisuutta ja maahanmuuttoa aivan eri lähtökohdista kuin minä, etkä pysty ja/tai halua katsoa minun näkökulmastani. Siksi tämä ajatustenvaihto ei ole hedelmällistä. Se ainoastaan kuluttaa minun juuri ja juuri paranemaan lähtenyttä etuaivolohkoani. Minulla on viisihenkisen perheen ainoana elättäjänä oikeus ja velvollisuus suojella omaa toipumistani ja työkykyäni kaikelta mikä sitä voi uhata. Siksi puolisoni otti facessa puheenvuoron. Minun pyynnöstäni. En vieläkään halua jatkaa tätä keskustelua; toipumiseni otti hyökkäyksesi myötä pitkän askeleen taaksepäin enkä halua uutta. Liian kilttinä ihmisenä yritän silti vielä kerran tuoda omaa näkökulmaani ymmärrettäväksi. Vain tämän yhden viestin verran.

Minusta on rasismia ja kolonialismia haalia Suomeen ne ihmiset, joita kipeästi tarvittaisiin kehittämään omia kotimaitaan. Jotka omassa maassaan saattavat olla hyvin koulutettuja mutta Suomessa päätyvät siivoamaan helsinkiläisten jätöksiä ja ottamaan haistatteluja ja nyrkiniskuja vastaan känniääliöiden bussikuskina. Sodan jaloista tulevat ihmiset ovat eri asia, mutta heidänkin tulisi palata kotimaahansa kun olot ovat normalisoituneet, kuten esimerkiksi Somaliassa nyt on asianlaita. Maailma ei muutu paremmaksi sillä että kansa kaikkialta maailmasta muuttaa ja jää tänne meille.

Et vastannut koskaan kysymykseeni mistä otat rahat tähän kaikkeen. Suomessa on käsittämättömät määrät työttömiä, sekä kantasuomalaisia että muualta tulleita. On äärimmäisen kireällä eläviä lapsiperheitä, työttömiä ja vanhuksia. Myös ja eritoten kantasuomalaisia. Vailla riittävää ruokaa ja terveydenhoitoa. Maamme lapset ja nuoret jonottavat mielenterveyspalveluihin niin kauan että monen kohdalla apu tulee ratkaisevasti liian myöhään. Lastensairaalaa rakennetaan hyväntekeväisyyden varassa. Veroja yhä vain kiristetään, palveluja heikennetään. Miten tilanne paranee sillä että tänne tuodaan lisää väkeä muualta maailmasta?

Minulla on kolme lasta. Olen äiti ja katson maailmaa äidin näkökulmasta yhtä sinnikkäästi kuin sinä omastasi. Lapset jatkavat sukupolvien ketjua, kulttuuriperintöä joka minun mielestäni ei ole yhtään vähäarvoisempi kuin minkään muun kansan kulttuuriperintö. Minulla täytyy olla oikeus toivoa lapsilleni ja heidän lapsilleen hyvää elämää. Turvallisuutta. Mielekästä työtä. Veroja, jotka he jaksavat maksaa. Riittävää terveydenhuoltoa. Äidit kaikkialla maailmassa toivovat lapsilleen varmasti samaa.

Pienellä palkallani elää viisi ihmistä, muutama eläin ja ennen kaikkea pankki ja apteekki. Jokainen uusi maahanmuuttaja korottaa minun verojani. Kuinka pitkälle minun pitää venyä? Ja meidän perhe sentään pärjää vielä todella hyvin verrattuna moniin moniin muihin tämän maan kansalaisiin. Ulkomaanmatkoista, kotimaanlomista, elokuvissa, kylpylöissä, huvipuistoissa ja konserteissa käymisistä tai lasten musiikki- tai tanssiharrastuksista tosin on turha haaveillakaan. Rahaa ei kerta kaikkiaan ole. Ei ole, vaikka kykenin palaamaan työelämään. Vaikka otimme vuoden lyhennysvapaan asuntolainasta. Silti minäkin autan muuta maailmaa. Maksan näet myös kirkollisveroa. Minulla on kummityttö Afrikassa. En usko että hän tulisi onnellisemmaksi jos kiskoisin hänet tänne pimeään kylmään räntäsateeseen. Maksan hänen koulutustaan siellä, hänen kotikylässään, hänen omiensa luona. Osallistun Yhteisvastuu- ynnä muihin keräyksiin. Annan rahaa kirkossa kolehtiin. Lähetän pieniksi jääneet jo meille tullessaan kierrätetyt vaatteet edelleen virolaisille tarvitsijoille.

Olen syntynyt tasa-arvoiseksi ja haluan että maamme naiset jatkossakin pysyvät sellaisina. Islamilaisessa kulttuurissa naiseen suhtaudutaan toisin. Varsinkin ei-islamilaiseen. Olipa islamilaisesta maasta tuleva ihminen uskova tai maallistunut, hän on joka tapauksessa kasvanut oman kulttuurinsa vaikutuspiirissä aivan kuten minäkin omani. Ei-islamilaiset eivät ole siellä arvossaan. Mutta omiakin naisia ja tyttöjä silvotaan ja ommellaan umpeen. En pysty estämään sitä, mutta haluan vaikuttaa edes siihen, ettei sitä tulevaisuudessa tehdä minun ja lasteni tuella, meidän maksamillamme verovaroilla.

Minulla ei ole muuta keinoa rauhan, naisrauhan ja tasa-arvon turvaamisen yrittämiseksi Suomessa kuin koettaa herätellä kantasuomalaisia, jotta islamilaisen kulttuurin edustajat eivät pääse enemmistöksi tässä maassa. Kantasuomalaiset haluavat vähän tai ei lainkaan lapsia. Edellä mainitut maahanmuuttajat paljon. Jos heitä lisäksi virtaa rajoituksetta rajojen yli, viimeistään parin sukupolven päästä he ovat enemmistö. Kuinka on käynyt kaikille - kaikille! - niille alkuperäiskansoille, joiden maihin on tullut riittävästi maahanmuuttajia "rikastamaan" kulttuuria? Kuinka on käynyt Ruotsille? Onko se rasismia että minä haluan elää rauhassa ja turvassa, uskoa Jumalaan ja kasvattaa lapseni oman kulttuurini edustajiksi? Olemmeko kulttuurini, minä ja lapseni vähäarvoisempia, jollain tavoin huonompia kuin muut maailman kulttuurit ja ihmiset? Vai sittenkin säästämisen arvoisia? Kummalta pohjalta on tullut enemmän sivistystä, edistystä, tiedettä ja maailmaa pelastavia keksintöjä, länsimaiselta vai islamilaiselta?

Voit vapaasti jatkaa keskustelua puolisoni kanssa, minä en jatka tästä. Minulla ei ole siihen varaa. Mieheni on laajasti sivistynyt, seuraa maailmanpolitiikkaa ja tuntee historian. Hänellä on hallussaan tavattoman paljon laajempi yleistieto kuin minulla. Hänen muistinsa ja otsalohkonsa toimivat. Hän on yhdeksästä ammattitutkinnosta huolimatta yhä vailla ansiotyötä, joten hänellä on aikaa. Palloile tervejalkaisen kanssa äläkä lauo jalkapuolelle.

Ruotsidemokraatti Kent Ekerothilla on sana ja faktat hallussa, annan hänen kertoa Ruotsin tilanteesta. Jos vielä jotenkin voimme välttyä Ruotsin kohtalolta, eikö kannattaisi yrittää? Ainakin kansalaisaloite ulkomaalaisten rikollisten palauttamisesta kotiin keräsi tarpeeksi allekirjoittajia ja menee uudelle eduskunnalle. Jotain sekin.

Pimpinellaruusu Tove Jansson kohtasi koiran.

Perheenlisäystä

On aika ihanaa kun voi aloittaa jokaisen päivänsä menemällä metsään. Ja vielä viime töikseen ennen iltatoimia voi jo tähän aikaan vuodesta käydä metsässä ilman otsalamppua. Perjantain auringonlasku oli upea. Lauantaina veimme koko katraan rannalle auringonlaskua katsomaan. Hiukan myöhässä, taivaanrannan värit olivat ehtineet haaleta. Mutta mustarastaan huilu soi! Toivon että sen ääni tarttuu lastemme sieluun. Yhdessä metsän rauhan ja raikkauden kanssa.

Mikä ihana lauantai. Koko päivä pihalla. Aamulenkin jälkeen saven kaivuuta ja kärräystä, kivien pyörittelyä, mullan levitystä, perennanvarsien siivoamista ja rikkaruohojen kitkentää. Kivet olivat aamupäivällä kevyitä mutta keräsivät kummasti painoa päivän mittaan. Aurinko paistoi ja kylän lapset kirmailivat paitasillaan. Kannoin ahkeraliisan taimet ensimmäistä kertaa ulkoilemaan. Multakasasta kauhoin kolme isoa ruukkua täyteen ja upotin niihin Arabian Night -daaliat.

Kävin kuopuksen kanssa katsomassa naapurin perheenlisäystä: kolme vastasyntynyttä karitsaa hoiperteli honkkeleilla kintuillaan. Perheen mustia lampaita kaikki. Saimme pitää niitä sylissäkin. Pienokainen kulkee nykyään isojen emolampaiden seassa kuin kotonaan vaikka viime kesänä vielä pelkäsi niitä. Nyt ne olivatkin tositosi isoja: lisää karitsoja on luvassa millä hetkellä hyvänsä. Piki haisteli takkiani tarkasti kun palasin lampolasta.

Keijunmekot ovat latvomatta, petuniat koulimatta ja talo siivoamatta. Kylvöjäkin pitäisi tehdä. Näin kauniina päivänä ei voi jäädä sisäpuuhiin. Häthätää kävimme hotkaisemassa lounaan ja välipalan. Ulkopuuhia on pitkässä jonossa: tuohon monttu, tuohon muuri, tuohon portti, juurimatto, laatoitus, asennushiekka, lavakaulus. Kasvihuone odottaa pystytystä, roskakatos maalausta, terassi öljyä ja marjapensaat tukia. Huolet ja murheet eivät mahdu mihinkään väliin niin kauan kuin kasvukautta riittää ja kroppa kestää.

Hepatica nobilis

Vuoristoradalla

Mieliala voi mennä aika vauhdikkaasti laidasta laitaan. Eilen iltapäivällä luin wilmaviestin joka syöksi minut murheen alhoon. Ihan kaikki näytti synkältä, epätoivoiselta, menetetyltä. Tänään samalta opettajalta tuli varsin toisenlaisia uutisia ja kas, tanssin kuin perhonen. (Ja pistän kuin ampiainen, kenestä nyrkkeilijästä noin sanottiinkaan.)

Sen verran tapaus verotti voimia etten jaksanut lähteä tänään konserttiin jota olin odottanut monta viikkoa. Ja kun minä en lähtenyt, perhekään ei lähtenyt. Helpotuksen tunne oli valtava kun annoin itselleni luvan olla menemättä.

Ihan parasta vapaa-ajan puuhaa on saven kaivuu. Juuri nyt en tiedä mitään innostavampaa. Olen kärrännyt parina iltana ainakin kymmenen kottikärryllistä savea ylämäkeen etupihalle odottamaan noutajaa. Jokaisen lapiollisen välissä piti heittää Pikille pallo. Se on uskomattoman taitava jalkapallon pelaaja. Tilaamani kymmenen kuution multakuorma kipattiin tänään pihaan. Puoliso sai varaston sisäkaton valmiiksi ja voi siirtyä väliseinän tekoon. Paitsi että minä kiskon häntä puutarhaprojekteihin.

Tänään kävin oman kylän hierojalla. Ai että teki makiaa. Lapojen lähentäjät ovat piukimmat mutta koko selkä on kireänä. Oikea puoli enemmän. Mietin onko huomattavan vino pään perusasentoni syy vai seuraus. Suurin syy on tietysti työ tietokoneen ääressä ja hiiren käyttö oikealla kädellä. Harvoin menee tunti niin nopeasti kuin hyvän hierojan pöydällä. Ostin saman tien viiden kerran kortin.

Latvoin verenpisaran taimia ja murattimikaniaa ja laitoin latvat juurtumaan. Huomenna pitää tehdä sama keijunmekoille. Kylvin Ruotsista tilaamani pelargonin siemenet. Nautiskelin ensimmäisistä kukista: sisällä kaikkien aikojen ensimmäisistä ahkeraliisan ja sinisarjan kukista, ulkona kevään ensimmäisistä krookuksista ja sinivuokoista. Ja siitä että edessä on kaksi vapaapäivää, paljon aikaa rypeä savessa. Onnellinen puutarhahörhö.

Sinisarja, Agapanthus

Betonia olan takaa

Yksinhuoltajapääsiäisestä selviydyttiin ilman suurempia vammoja. (Milloin elämä muuttuu selviytymisestä elämiseksi?) Sain lapset pihalle, metsäänkin. Puutarhassa oli pääsiäismunia etsittävänä. Tarjoilin lempiruokia ja herkkujälkkäreitä niin ei tarvinnut taistella syömisestä. Aamu- ja iltapesuista sekä pelivuoroista toki taisteltiin - varsinkin kun yksi lapsista, rikoksenuusija, on laitekiellossa. Laitoin isoimman lukemaan kirjaa pienemmille. Hän vaihtoi kirjan henkilöt toistensa paikoille ja tarinasta tuli hulvaton. Ensimmäisen yh-yön kaikki lapset nukkuivat omassa sängyssä mutta seuraavana iltana pienin tuli viekkuun. Aamuyöhön mennessä kaikki olivat tulleet viekkuun. Siirsin viekun lastenhuoneeseen. Kolmanneksi yöksi sain naapurista bonuslapsen. Iltatoimetkin sujuivat heti paremmin.

Opettajat haluavat puhdistautua ennen lomia. He kaatavat täyteen kertyneet likasangot huoltajien niskaan. Sellainen olo tulee kun lukee wilmasta "hyvän pääsiäisen/joulun/kesän" toivotukset, jotka on höystetty kaikella sillä mitä lapsi tekee koulussa väärin. Hautokaa nyt näitä asioita jälkikasvunne kanssa koko loma. En jaksanut hautoa. Yhä vuosienkin jälkeen tuntuu että opettajat puhuvat enimmäkseen eri lapsista kuin niistä jotka asuvat meillä.

Sunnuntaipäivän kaivoin savea. Puoliso tuli illalla tyytyväisenä synttärijuhlistaan, katsoi työmaatani ja kysyi mihin me mitään kaivuria tarvitaan. Juhlissa nuoret ystävät olivat pitäneet kauniita puheita, kertoneet miten puolisoni neuvot ja esimerkki ovat auttaneet elämässä eteenpäin.

Maanantaina ajelimme neljä kertaa kaupunkiin ja takaisin. Toimme kotiin vajaat 3000 kiloa käytettyjä betonilaattoja. Lähtöpäässä oli iso joukko lastausapua. Muodostimme ketjun laattapinolta peräkärrylle kuin entisajan tulipalon sammutuksessa. Kotona kuormat piti purkaa kahteen pekkaan. Seuraavana päivänä olin jäykkä ja maitohapoilla mutta kivuton ja tyytyväinen. Työmailla on tapana edetä aivan kuin itsekseen kun materiaalit on haalittu pihaan. Laatat ovat uudenveroisia ja maksoivat parisataa euroa vähemmän kuin kaupasta uutena ostettaessa.

Tottelevaisuuskurssi alkoi. Jätin koiran kotiin ja otin miehen mukaan. Teoriatunnilla huomasimme että olemme toimineet aivan oikein koirien kanssa pelkän mutu- ja kirjatiedon varassa. Ensi viikolla alkavat kenttäharjoitukset. Esittelykierroksella selvisi, että rotuja on mukana chihuahuasta maremmano-abruzzeseen. Sangen kaikenkarvainen joukko.

Perheellemme myönnettiin tuettu loma, viikko täysihoidolla kylpylässä. Aikuisten omavastuu 100 euroa per nenä, lapset maksutta. Koiralisä 25 euroa per lomajakso. Matkat maksetaan itse. Saattaa olla että saamme koirille hoitajan kotinurkilta jolloin ne säästyisivät ei-ehkä-niin-mieleiseltä automatkalta.

Ansiotyössä on yhä vain vaikea saada mitään aikaan. Osin ei ole motivaatiota ja niiden tehtävien osalta joihin motivaatiota olisi, työkalut puuttuvat. Odotellaan ilmestyisikö jompaa kumpaa. Sen sijaan puutarhaharrastuksessa kierrokset yhä kasvavat. Teen strategioita monella rintamalla yhtaikaa. Oman pihan monien rakennustöiden ja materiaalitilausten lisäksi suunnittelen jo kesän taimenvaihtoja. Lähetän ja saan siemen-, taimi- ja pistokaspostia. Kylvän ja koulin. Kastelen ja lannoitan. Taistelen jauhiaisten kanssa. Tänään piti heittää pois yksi rypälerasiallinen taimia, joiden päälle kissa oli pissannut.

Olen ajatellut rakentaa risuista ja pitkistä perennanvarsista ekologisen aidan hakettamisen ja kompostoinnin sijaan. Se voi olla hauskan näköinen puutarhan perällä. Ainakin se on hyvä suojapaikka puutarhan hyödyllisille ötököille. Varsinkin ruusujen ja vadelmien hakettaminen on ikävää puuhaa. Ja auringonkukanvarsien.

Työmatkalla pohdin naapurin kanssa sitä miten välttämätöntä on pitää vakituisesta työpaikastaan kiinni näinä aikoina. Varsinkin kun puolison tulot ovat epäsäännölliset tai epävarmat. Ja toisaalta sittenkin: tämä on minun ainoa elämäni. Ja taas toisaalta, vai kolmannelta: säännöllisesti tilille kilahtava palkkanen mahdollistaa monien tämän ainoan elämäni haaveiden toteutumisen. 

Ihmettelen muuten kovasti, mihin kaivoon uppoaa se "ylimääräinen" viisisataa euroa kuussa jolla olin ajatellut meidän hankkivan sitä, tätä ja tuota. Tai edes selviävän perheen kuluista ilman jatkuvaa euronvenytystä.

Pääsiäisen jumppavälineet

Soppavaras ja sivuvaunu

Aamulla puoli seitsemän aikaan, kun tulin koirien kanssa lenkiltä, kuistilta ampaisi karkuun vieras kissa. Kuistille jäähtymään jätetyn kanakeittokattilan kansi oli pois paikoiltaan. Mahtoiko katti maistaa vai maustaa keittoa? Yhtäkkiä minulla ei olekaan nälkä.

Tähän aikaan vuodesta netissä ja yleisönosastoissa velloo kiivas koirankakkakeskustelu. Tottakai jätökset pitää siivota, mieluusti taajaman ulkopuolellakin jos ovat keskellä tietä. Mutta minusta on aivan kauheaa, että kakkaa pakataan muoviin ja kärrätään sekajätteenä kaatopaikalle. Kestämätöntä, luonnonvastaista, maapallonvastaista!

Kuopuksen päiväkotikuvat tulivat. Pieni ei sentään onneksi ole vielä murjotus- eikä irvistelyiässä. Sarjasta löytyi peräti kaksi ihan kelpo kuvaa. Mietin tarvitsenko kaikkia paketin kuvia. Mitenkään helpoksi karsimista ei ole tehty, vaikka FAQ mainosti että menet vain siihen ja klikkaat tätä niin saat helposti lisättyä tai poistettua tuotteita. Samaan syssyyn sain tekstarin operaattoriltani: ilmainen spotifyni (siis mikä?) loppuu ja tilaukseni (siis MIKÄ?) jatkuu kymmenen euron kuukausihinnalla. Jos haluat lopettaa tilauksesi mene omille sivuillesi. Pyydä sitä ennen uusi salasana kahteen eri palveluun ja yhdistä ne. (En todellakaan tiedä mitä yhdistin ja miksi.) Löydä kahdeksan vuotta sitten vanhentuneet yhteystietosi, jotka eivät ole päivittyneet, koska sinulla on maistraatissa kielto päällä. (Siis osoitteenluovutuskielto, ei vielä porttikieltoa. Tietääkseni.) Huomaa että osoitetta ei voi päivittää itse. Etsi pää punaisena kohtaa josta voit lopettaa "tilauksen". Jonota yhdeksännellä sijalla chattiin josta viimein saat ohjeen. Pyydä vaihtamaan osoite.

Jipii, saan viettää pääsiäisen nelistään lasten kanssa. Puolison kaveripiiri on viimein saanut järjestettyä pian 51-vuotiaalle sankarille 50-vuotisjuhlat ja nämä kolmipäiväiset kalaasit järjestetään nyt. Tervetuloa meille pääsiäiseksi, kaikki supernannyt. Lupaan tarjota mämmit. Jos tuletta ajoissa, punaviiniäkin saattaa olla vielä jäljellä. Myös psyko- ja fysioterapeutit ynnä kiropraktikot ovat tervetulleita.

Selviydyin kiirastorstain eli ruoka loppuu maailmasta -päivän kauppareissusta ihmeen vähin vammoin vaikka olin liikkeellä ruuhkahuipun aikoihin. Ensimmäisinä lastasin kärryyn 20 metriä verkkoaitaa, yhden viinikärhön ja 16 litraa maitoa. En nähnyt aitarullien takaa mitään, joten kuljetin kukkuraista kärryä ruuhkassa vieressäni kuin sivuvaunua. Moottoritiellä mietin miten lyhyt ihmisen elämä onkaan. Miten pienessä hujauksessa se on eletty alusta loppuun. Laskin että peruskoulu- ja lukioaikaiset opettajani ovat nyt vähintään 80-vuotiaita jos ovat elossa. Ajoin hyvän matkaa oman liittymän ohi. Ehkä ajatukset sikisivät siitä ällistyttävästä tiedosta että työpaikalleni tuleva kesäharjoittelija on syntynyt 1990-luvulla. Tai tästä laulusta joka soi aika usein autoradiossa ja jonka olen viiltävästi yhdistänyt tiettyyn menneisyyden ihmiseen. Tai siitä että saimme tällä viikolla kutsun lähisukulaisten 120-vuotissynttäreille.

Kurvasin kukkakauppaan kahdeksan minuuttia sen sulkemisajan jälkeen. Ehdin kuin ehdinkin ostaa portille ja kuistille narsissit. Kauppias neuvoi kastelemaan nuppuiset kukat lämpimällä vedellä ja jättämään ne yöksi saunan jälkilämpöön tai lattialämmityksen päälle, niin huomenna ne ovat täydessä kukassa. Puutarhojen ja kauppiaiden puuha sesonkikukkien kanssa on vähän kuin nuorallatanssia. Kukkien pitää olla parhaimmillaan juuri oikealla hetkellä. Pidä pimeässä, pidä valossa, pidä viileässä, pidä lämpimässä, pidä kuivana, kastele.. Niitä pitäisi riittää kaikille halukkaille ja kun parin päivän sesonki on ohi, kukaan ei enää osta. 

Siunattua pääsiäisen aikaa sinulle. Lepoa, rauhaa ja virkistystä. Tuoreeks, terveeks.