tiistai 11. helmikuuta 2014

Tuhannen euron tiistai

Totuttuun tapaan aamupäivä sujui töissä melko hyvin, iltapäivä kehnosti. Mutta - rumpujen pärinää - herkkuostoksilla en käynyt! Kotiin pääsin naapurin kyydillä.

Maisemareittiä matkustaneet 48 kissanruokapurkkia tulivat tänään kotiin. Pienokainen sai pahvilaatikon ja leikki sillä koko illan. Minä luin pesässään istuneelle oravanpoikaselle kirjan ja nukahdin. Oravanpoikanen peitteli. Nukuin klo 21:een asti, mutta kai se tuli tarpeeseen. Onneksi huomenna on "perjantai". 

Koululaiset kertoivat että heillä oli tänään paloharjoitus. Kumpikin oli kokeillut jauhesammuttimen käyttöä ja selvästi tiesivät paljon paloturvallisuudesta. Kylläpä tuli hyvä mieli tuosta uutisesta. Meidän aikoinamme taidettiin opiskella vain kirjasta.

Yllättävä tuhannen euron hammasremonttikulu tiedossa. Siis yksi ainoa hammas maksaa tonnin. Jos tästä nyt jotain hyvää haluaa hakea, niin ehkäpä tämän avulla voi saada lapset ymmärtämään miksi äiti uhoaa niin paljon hampaidenpesusta. Siellä suussa on tosi arvotavaraa. Enkä viitsi huolestua miten siitä laskusta selvitään. Taitaa olla lääkitys kohdillaan.

Muistaakseni pian joululomien jälkeen piti olla kolmikantaneuvottelut työterveydessä esimiehen kanssa. Lisäksi työterveyshoitajan piti muutenkin ottaa yhteyttä ja kysellä miten minulla menee. Ei pitäisi huolehtia tästäkään, lääkärihän on kieltänyt. Jossain määrin hiljaisuus on silti alkanut vaivata. Esimieskin vaihtuu kohta.

Myönnän vierailleeni koirasivustoilla tänäänkin. Yllättäen löysin monta potentiaalista sekarotuista pentuetta järjellisellä hinnalla. Mukava tietää että sellaisiakin on. Puoliso on alkanut selvästi lämmetä koira-ajatukselle ja katselee jo kuvia kanssani. Kysyin lapsilta mitä he tykkäisivät jos meillä olisi koira. Anopilta en uskaltanut kysyä. Kissojen mielipide on tiedossa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti