Ennen
Tarkoitus oli sunnuntai-iltana huolehtia lapset ajoissa nukkumaan, koska pienin ei ole vielä kesälomalla vaan päiväkotiin lähtö on entistäkin aikaisemmin. Epäonnistuin surkeasti. Lapset olivat hiljaa sängyissään, valot poissa ja pimennysverhot ikkunoiden edessä. Lähdin koiran kanssa iltakävelylle. Palasin yhdentoista aikaan. Kaikki lapset olivat samassa sängyssä, valot ja täysi hulina päällä. Kivet tottelevat vähemmällä komentamisella.
Jälkeen
Koululaiset olivat tänään ulkona ehkä kolme minuuttia. Sen ajan mitä kävelivät naapuriin sisälle leikkimään ja takaisin kotiin. Komensin niin paljon kuin jaksoin mutta ulkoilemaan en heitä saanut. En jaksanut raivostua. Vetäkööt lonkkaa, heillähän on loma. Katsotaan ovatko huomenna yöpuvuissaan vielä kun saamme vieraita puolen päivän aikaan.
Tänään pesue onneksi nukahti vähän aiemmin. Samoin puoliso, jonka ensimmäinen työharjoittelupäivä oli mallia tukka suorana. Tyytyväiseltä tuo silti vaikutti. Tai ehkä juuri siksi. Luulen ettei minunkaan tarvitse unta odotella päivän urakan jälkeen. Lapioimalla sain inhottavan naapurinkin välillä päästäni pois. Nyt pitäisi päättää tarkenenko nukkua terassilla. Ja tarkenevatko keijunmekot vai pitäisikö ne evakuoida yöksi sisälle. Muut kesäkukat saavat jäätyä jos halla on tullakseen, en ala peitellä.
Heittiköhän koira talviturkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti