Eeppinen atmosfääri

Torstaina alkoi koulu. Saatoin lapset perille asti. Pikin ympärille kerääntyi taas sankka ihailijoiden parvi. Iltapäivällä hain Pikin kanssa kuopuksen päiväkodista. Illalla laitoin suklaa-kurpitsakakun uuniin. Pyysin puolisoa häätämään lapset tietokoneiden äärestä ulos. Puoliso lupasi hoitaa asian heti kun on päällystänyt tokaluokkalaisen kirjat. Tuskastuin odottamiseen ja menin terassin sohvalle, josta on nähtävästi muodostunut turvapaikkani. Nukahdin. Tuntia myöhemmin heräsin ja muistin kakun. Ei varmasti ole ainakaan raaka. Sekä kaikki lapset että isä olivat tietokoneella. Sain raivarin. 

Tänään aloin leipoa heti kun lapset lähtivät. Paistoin tupla-annoksen kaurakeksejä ja piilotin ne mehumaijaan. Tein myös uuden suklaa-kurpitsakakun. Hain kirjastosta varaamani kirjan Pikin kanssa. Kirjastonhoitaja (ehkä loistavin tapaamani asiakaspalvelija) kertoi että kirjastomme lakkautetaan. Aikataulusta ei ole tietoa. Siihen asti toimitaan supistetuilla aukioloajoilla.

Lopun päivää kärräsin multaa. Hiki valui ja kirveli silmissä, vaaleanpunainen mekko liimautui ihoon. Ilostuin, kun multakasan alta paljastui parinkymmenen sentin kerros vanhempaa kunnon multaa. Se on ostettu jätevedenpuhdistamolta, on siis kompostoitua ihmisen kakkaa. Sille mullalle puutarhamme on perustettu. Aivan toista kuin nykyinen vettä hylkivä ja tuulen mukaan lähtevä höttömulta. Kävin juomassa ja kärräsin. Kävin juomassa ja kärräsin. Iltaseitsemältä lopetin ja kuurasin ihon esiin mullan alta.

Esikoinen soitti minulle musiikkikappaleita ja luonnehti niitä. Eri biiseistä tulee energinen tai surullinen tai aggressiivinen olo. Mutta että kappaleessa on 11-vuotiaan mielestä eeppinen atmosfääri?  Hämmästyttävä ipana. Jo iässä jolloin lapset tavallisesti huutavat pytyltä pyyhkimään, tämä ruuneperimme huusi: "Äiti, voisitko osallistua tähän kakkaprojektiin?"

Sukulainen soitti pitkän puhelun ja kyseli voisiko uupumiseni taustalla olla kolme vilkasta lasta. Onhan toki. Tai mitäpä vilkkaudesta mutta se kovakorvaisuus. Lisäksi olin jo iällä lapset saadessani. Perään luettelin pitkät pätkät muita uupumiseen johtaneita asioita. Nyt olen aivan sekaisin. Lääkärit ja terapeutit ovat sanoneet että kuka vain voi sairastua. Se johtuu aivokemiasta. Onko näillä luettelemillani asioilla siis mitään tekemistä sairastumiseni kanssa? En muista mitä asiasta on minulle kerrottu.

Mitä tehdä jos sairausloma jatkuu ja pitää hakea Kelalta sairauspäivärahaa. Kelan päätös tulee aikanaan, mutta asuntolainan syyskuun eräpäivä tulee ennemmin. Lyhennyksiin voi pyytää pankilta taukoa, mutta itse netissä tekemälläkin tauko maksaa toistasataa euroa. Sosiaalitoimistoon yhteyttä, sanoi sukulainen, ihan kuin lääkärinikin. Mistä saan voimat siihen? Kai ne pakon edessä jostain löytyvät. Isompi kysymys kai sittenkin on, mistä löytyy voimia jos sairausloma ei jatku.

Punapeikonpähkinä