Herätin puolison huolehtimaan tokaluokkalaisen kouluunlähdöstä. Meteli oli taas aikamoinen. Lähdin Pikin kanssa saattamaan ja tein pitkän lenkin mallia hiki. Takkia en lähtiessä löytänyt. Yhden olen unohtanut pihalle sateeseen, toisesta on vetoketju sökönä ja kolmas on kertakaikkisesti hukassa. Mutta liikaa takki olisi ollutkin. Kävelimme tuulessa lainehtivien viljapeltojen ja auringossa kullanvärisinä helmeilevien sänkipeltojen läpi pieniä peltoteitä pitkin. Ajatukset kulkivat omia polkujaan. Mietin että monet eivät koko ikänään näe tällaista kauneutta. Minä olen saanut asua pellon laidalla tai ainakin lähituntumassa melkein koko ikäni. Mielelläni ruokkisin perheeni täällä kasvaneella, täällä jauhetulla ja täällä leiväksi leivotulla viljalla. Onneksi lähiruokapiirin avulla voin kammeta ostoksiani edes vähän tuohon suuntaan. Eilen hain lähiruokatorilta kuusi litraa jugurttia ja pahvilaatikollisen paikallisia kasviksia ja juureksia. Kunhan alan saada palkkaa, ostan torilta myös munat, jauhot ja hiutaleet. Luomuna.
Ehkä kunnon lenkkeily lähtisi tästä käyntiin. Kunhan pääsisin kiinni endorfiinikoukkuun.
Ihmetteletkö miten maitorasvasta voi syntyä perheriita? No. Puolisoni kotona oli lehmä silloin kun hän oli lapsi. Maito juotiin sellaisena kuin se lehmästä tuli. Puolisokin osasi lypsää. Terveitä oltiin ja vahvoja eikä luut katkeilleet. Kolesterolit ja verenpaineet huippukunnossa. Ei minkään sortin allergioita, intoleransseja eikä ylipainoa. Mutta raskasta työtäkin tehtiin aamusta iltaan. Minä taas olen kasvanut suomalaisen neuvolan piirissä. En tiedä mitä lapsuudessani suositeltiin mutta meillä juotiin kevytmaitoa (paitsi isä joka teki fyysisesti raskasta työtä). Kun aloin käydä omien lasteni kanssa neuvolassa, ohje oli aina sama ja täysin yksiselitteinen: rasvatonta, ehdottomasti.
Vaikka olen tottelevainen, en ole sataprosenttisesti samaa mieltä neuvolan kanssa. Jos maito on rasvatonta, miten siihen lisätty d-vitamiini voi imeytyä? Sehän on rasvaliukoista. Ruuanlaitossa käytämme täysmaitoa ja pienimmän annan välillä juodakin sitä. Isommille tarjoan ruokajuomaksi aina rasvatonta mutta koska täysmaitoa on kaapissa, he valitsevat itsenäisesti aterioidessaan helposti sen. Rasvattoman maidon merkilläkin on väliä. Toinen on hyvää, toinen ei. Niinpä meillä on välillä ostettu sitä pahaa maitoa ja kaadettu tyhjään hyvän maidon purkkiin. Hyvin on kelvannut. Korkkimaitoa vältän viimeiseen asti koska pahvin(kin) kierrätys on minulle tärkeää ja korkit tekevät siitä hommasta kökköä.
Team sulovilen iski jälleen. Nettikirppiksellä joku ilmoitti tehneensä vähän isomman siivouksen. Pihamaalla pressun alla on röykkiö tavaraa josta saa viedä mitä haluaa, ei tarvitse ilmoitella tulostaan. Meillä on nyt ollut tällaisia romanttisia kahdenkeskisiä hetkiä kun puoliso on lomalla. Tänäänkin pitelimme vuorotellen pressua ylhäällä että toinen sai käydä penkomassa röykkiötä. Pressun sisällä oli luvalla sanoen kuuma. Ja ulkopuolella satoi kaatamalla. Mukaamme lähti kottikärrynpyöriä, ruuveja, jouluvaloja, akuankkoja, lastenkirjoja ja pari aikuistenkin sekä iso lasikantinen pöytä. Oi, siitä tulee mainio esikasvatuspöytä. Ei haittaa vaikka vesitippa menisi hutiin.
Illalla tutut kuviot. Puoliso oli päästänyt lapset koneelle ilman minkäänlaista ulkoilua tai läksyjen tsekkaamista. Lapset olivat vakuuttaneet tehneensä läksyt. Sitten niitä tehtiin itkua tuhertaen kymmeneltä illalla, umpiväsyneinä. Pienin kävi sentään Pikin ja minun kanssa metsässä ja keräsi pienen ämpärillisen kantarelleja.
Iltapalaksi pinaattilättyjä. Ensin vartti kirkumista ettei voi syödä koska niissä on pinaattia. Ja hetken päästä syötiin niin että paistajalle jäi vain yksi. Pinaatit eivät keväällä itäneet parvekelaatikossa. Kippasin viimein mullat kukkapenkkiin. Tänään keräsin penkistä mahtavan sadon pakastimeen.
Kuunlilja Touch of Class taustanaan pesäkuusi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti