perjantai 26. syyskuuta 2014

Hyökkäys puskan takaa

Viisivuotisneuvolassa kaikki hyvin. Aurinkoinen ja napakka lapsi teki annetut tehtävät sekuntiakaan epäröimättä ja täsmälleen ohjeiden mukaisesti. Kasvaa oman käyränsä mukaisesti ja vaikka pikkuruisesta 44-senttisestä piipiäisestä aloitettiin, on odotettavissa keskimittainen aikuinen. Olin iloinen ja tyytyväinen. Sain selkeän ohjeen ottaa yhteyttä lääkäriin leikkaushaavan takia. Olin tyytyväinen. Sen jälkeen terveydenhoitaja alkoi kysellä että mites teillä siellä muuten, naapureiden kanssa on vissiin jotain. Tehän olette kaikki mukavia, järkeviä ihmisiä, eikö sen saisi jotenkin sovittua. Tämä toinen perhe ottaa nämä teidän välinne kovin raskaasti. Eikö nyt sentään kumminkin voisi edes tervehtiä. Onhan se nyt ihan kamalaa että lapsille pitää sanoa että tuohon pihaan ette voi mennä, noiden kanssa ei olla tekemisissä. Lapsille on aika iso juttu joutua kokemaan tällaista pois sulkemista.

Kuulin miten verenpaineeni nousi. Valotin hoitajalle hiukan mitalin toista puolta. Harmittaa ettei puoliso ollut mukana, hän olisi varmasti osannut kuvailla asiaa selkeämmin. Menin vähän lukkoon, hyökkäys tuli ihan puskasta tilanteessa jonka piti olla rauhoittava ja turvallinen. Ihmiseltä, jonka pitäisi kaikissa tilanteissa olla puolellani. Hoitajalla on ilmiselvästi se käsitys (mikä minullakin ensimmäisen vuoden ajan oli) että kyse on tavallisista, herttaisista ja hyväntahtoisista ihmisistä. Kerroin hänelle että jossain se sietämisen raja kulkee meillä jokaisella. Eikä aikuisen, mukavan ja järkevänkään tarvitse sietää ihan mitä tahansa. 

Koko päivä meni pilalle, kenties koko viikonloppu. Tekee mieli käyttää rekisteriini kuulumattomia sanoja. He ovat nyt kannelleet pahuudestani kirkkoherralle ja terveydenhoitajalle. Mitä seuraavaksi? Presidentti? Paavi? Ei tarvitse kauan miettiä mistä heidän lapsensa ovat saaneet sen mallin että jos muut eivät tee niin kuin minä haluan, menen kertomaan äidille ja isälle että ne kiusaavat. Minä en halua tuolta perheeltä mitään muuta kuin että oma perheeni saisi elää heiltä rauhassa. Kokonaan rauhassa. Arvaa jäikö neuvolakäynnistä paska fiilis?

Iltapäivällä kävin näyttämässä napaani terveyskeskuksessa. Se on ihan hyvä, sanottiin. Kontrolliaika varattiin maanantaiksi. Tarpeettoman iso numero tästä tuli. Ja tarpeettoman iso 98 euron lasku aluesairaalasta, jossa kävin vain saamassa lähetteen yliopistolliseen. Poikkesin kotimatkalla ruokakaupassa. Mikä ihana hieman epäuskoinen vapauden tunne kun tietää että tilillä on riittävästi rahaa, voin ostaa kaiken mitä tarvitsen ja vähän ekstraa lapsille.

Kylälle on hiljattain muuttanut uusi collie. Täsmälleen saman näköinen kuin Piki. Tänään näin sen ensimmäistä kertaa. Se odotti isäntäväkeään kaupan edessä ja haukkui taukoamatta. Voi miten ylpeä olen omasta koiranpoikasestani joka osaa samassa paikassa odottaa tyynesti ja hiiren hiljaa.

Poissa ollessani naapurin nuori mies oli tullut meille kitaran kanssa ja opetti keskimmäiselle - niin, en tiedä mitä, kun en halunnut mennä häiritsemään. Hän myös jätti lapselle toisen kitaransa. Toivottavasti saamme pidettyä sen ehjänä. Hiljaa hengittämättä ihmettelen aikooko valan tehnyt vastarannankiiskemme todella antautua soitto-oppilaaksi. Se olisi ihanaa. Äiti olisi aikoinaan maksanut minulle pianotunnit mutten suostunut menemään. Harvaa asiaa olen jälkeenpäin katunut yhtä paljon.

Häivyin soittotunnin ajaksi Pikin ja ämpärin kanssa metsään. Suppilovahveroita oli paljon ja tulossa vielä enemmän. Ämpäri täyttyi hetkessä. Koira vouhotti kaukokiitoa pitkin mättäikköjä, kävi välillä ilmoittautumassa ja rymysi takaisin pöpelikköön. Pois lähtiessä huomasin että kaulapanta on pudonnut. Voi itku. Kallis, uusi nahkainen panta. Se voi olla missä vain. Mahdoton löytää mustikanvarpujen seasta. Mutta niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, panta löytyi! En ehtinyt montakaan minuuttia etsiä kun osuin kohdalle.

Naapurin nuori neiti vei Pikin iltakävelylle. Puoliso rakensi roskakatosta. Minä siivilöin siemeniä. Vain elämää jäi katsomatta, koska kumpikaan telkkarimme ei suostunut näyttämään kanavaa. Ehkä senkin voi katsoa netistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti