Pyhäinpäivä

Sain aamulla kaksi vanhinta lasta ja koirat mukaani metsään. Pienempi karvakorva ei tykännyt talutushihnassa kulkemisesta ollenkaan, mutta kun isompi meni edellä, suostui pienikin etenemään. Metsässä päästimme molemmat irti. Piki jyräsi pientä töppöjalkaa kuin hyökkäysvaunu mennen tullen. Melkein en kestänyt katsoa. Koetin kuitenkin pitää mielessä kasvattajan ohjeen ja lupauksen ettei siinä mitään satu. Vähitellen Savu alkoi pitää puoliaan, naksutella hampaitaan ja käydä kiinni Pikin kauluskarvoihin. Välillä sai syljeskellä isoja karvatukkoja. Sanoin lapsille että koirathan ovat ihan kuin sisarukset. Aina pitää ärsyttää toista kunnes se hermostuu. Kun vauva väsähti, se kävi lenkkitossuni päälle maate.

Kotimatkalla tavattiin kymmenen naapuria ja neljä naapurin koiraa. Savu valloitti kaikki eikä arkaillut yhtään. Kotipihassa oli liikuttavaa katsoa miten Savu leikki Pikin pallolla ja Piki vain katseli vuoroin pentua ja vuoroin minua eikä ottanut palloa pois. Hämärän tultua kävin karvakaksikon kanssa sytyttämässä muistokynttilät lyhtyihin.

Puoliso vei lapset konserttiin. Sieltä yksi palasi kotiin, toinen lähti yönyli-partioretkelle isänsä kanssa ja kolmas kaverilleen ex tempore yökylään. Yökylään olisi tultu meille mutta tein vastaehdotuksen joka meni läpi. Kerrankin luvassa rauhallinen ilta ilman huutoa ja tappelua, en tosiaan halua vieraita lapsia tänne juuri nyt.

Hauvavauvalle ei illalla ruoka maittanut. Kuopus keksi syöttää sitä kädestä ja jo vain kelpasi. Vietin rauhallisen tv-illan pienokainen sylissä ja kaksi koiraa ketarat oikosenaan jaloissa. Pienempi näki unta ja oli haukkuvinaan niin että hytkyi. Isompi havahtui ja nousi katsomaan mikä on hätänä.