Ninja katolla

Kuumaa, kuumaa. Olen todella onnellinen ilmalämpöpumpusta, joka viilentää kotimme 21 asteeseen. Ilmavirta käy suoraan tähän tietokoneelle. Eilen illalla oli ääni käheänä kun olin koko päivän istunut tässä. Huomaamatta. Aamulla kävin pissattamassa koirat ja söin pari ruisleipää. Seuraavan kerran kun irrotin katseeni työstä ja katsoin kelloa, se oli 17.30. Hups.  Mahtoiko tuo nyt olla semmoinen flow.

Muina päivinä onkin sitten ollut lapsen sairaalaan viemistä ja hakemista, psykoterapiaa ja nepsyvalmentajan sijaisen tapaamista. Myös työtä ja puutarhanhoitoa olen sinnikkäästi sovitellut joka arkipäivälle. Viikonloppu menee puutarhahommissa ja Enni Mustosen Sotaleskeä lukiessa. Olen ollut kirjaston jonossa keskiajalta asti ja nyt kirja on hyppysissäni. Laina-aikaa jäljellä kaksi päivää. Pitäisi hetkeksi irrottaa näpit mullasta. Kellon viisarit ja päivät kalenterissa kiitävät ylinopeutta.

Kuopuksen omahoitaja sairaalan osastolla ilmoitti tehneensä lastensuojeluilmoituksen, kun lapsi ruokapöydässä kertoili miekkailleensa kodin keittiöveitsillä vuosi sitten. Teki mieli vastata, että hän on muuten siinä aika taitava. Nepsyvalmentajan sijainen leikki lasten kanssa piilosta puutarhassa tänään ja suit sait tämä samainen tenava kiipesi talon katolle. Tämä nyt vaan on tätä meidän elämää. Ei tätä voi ymmärtää ellei ole itse kokenut.

Osastolta tuli aluksi viestiä, että tsirp tsirp, kaikki sujuu hyvin (ja minä revin hiuksia päästäni). No, nyt vieraskoreus on alkanut karista ja lapsi käyttäytyy kuten kotonakin eli ei reagoi puheella ohjaamiseen millään tavoin. Aivan kuin ei kuulisi lainkaan. Hoitajat ovat myös ehtineet huomata, että sitä ohjaamista tarvitaan koko ajan jos on tarve saada lapsi tekemään jotain. Ei riitä että kehottaa pesemään hampaat ja ohjaa lapsen pesupaikalle. Pitää vartioida, että lapsi oikeasti tekee sitä mitä piti. Ja muistuttaa häntä kymmeniä kertoja. Ei tätä voi ymmärtää ellei ole itse kokenut.

Isommalle kotinepsyllekin tarvitaan ohjeistusta. Eilen, kun tulin töihin jo aamusta ja lopetin vasta illalla, lapsi oli maannut puhelin kädessä olkkarin lattialla koko päivän. Ei ollut peseytynyt, pukeutunut eikä syönyt mitään. Huomisesta alkaen katsotaan auttaako Papunetin avulla askartelemani kuvitettu opaste aamutoimista ja koiralenkistä suoriutumisessa. Ja puhelimen takavarikko kunnes hommat on hoidettu. Jos ei auta, työnteon mahdollisuuteni kapenevat entisestään. Ei tätä voi ymmärtää ellei...

Ystäväperhe osallistuu avoimiin puutarhoihin ja kysyi haluanko tulla heidän pihaansa myymään taimia. Haluanhan minä. Olen jo ruukuttanut aikamoisen määrän ja kolme viikkoa on vielä aikaa. Ihanaa hommaa. Ja aivan oikein: ei tätäkään moni voi ymmärtää. 

 '

Jalosyreeni 'Sensation' kukkii juuri nyt.