Ilmakivi putosi reestä

Olen kärsinyt huonosta sisäilmasta työpaikalla vuosien ajan. Olen sairastanut 10-viikkoisen poskiontelotulehduksen jonka aikana ontelot punkteerattiin viidesti. Olen kiskonut antibioottia kaksin käsin ja uuvahtanut jokaisena työpäivänä klo 13.30. Ilmastointimiehiä ja sisäilmatutkijoita on juoksennellut mittailemassa ja toteamassa että kyllä täällä on kaikki ihan ok. Työkaverit ovat kertoneet moneen otteeseen ettei heillä ole mitään oireita, mitä nyt vähän väsyttää. Isännöitsijä ilmoitti että sisäilmaongelma on korvieni välissä. Omassa huoneessa sisäänhengitys tuntuu neuloina nenäonteloissa, yskittää ja silmiä kirvelee. Reilu vuosi sitten muutin käytävän viimeiseen huoneeseen. Siellä olen oireeton.

Eilen, tuona taivaallisen helpotuksen päivänä, yläkerran naapurit tulivat kolmen uuden sisäilmatutkijan kanssa toimitiloihimme. Sain kuulla että yläkerrassa muutamat työntekijät ovat sairastuneet niin pahasti, että lääkäri on kieltänyt heitä tulemasta tiloihin enää. Ongelmat ovat jatkuneet vuosia. Oireet täsmäävät. Työhuoneiden sijainti täsmää. En ole enää ainoa!

Viikon toinen ja viimeinen työpäivä alkoi aamuseitsemältä ja loppui puoli yhdeksän aikaan illalla. Siihen sisältyi firman pikkujoulupäivällinen ja konsertti. Muistan monet firman pippalot joissa on laulettu ja tanssittu myöhään yöhön sopivien tuliliemiannosten voimin ja joista on raahauduttu hieman väsyneinä seuraavana päivänä töihin. Nyt kun minulla on pikkujoulujen jälkeen neljän päivän toipumisaika ennen seuraavaa työrupeamaa, bileissä istutaan pyllyt puuduksiin, keskitytään selvin päin työasioihin ja ne loppuvat iltauutisten aikaan. Mutta no, olivathan nuokin eräänlaiset tsembalot. Ruoka oli hyvää. Musiikkikin osittain.

Unohdin ottaa lääkkeen. Kuinkahan lavuaarintulppani nyt käy? Tietoisen läsnäolon harjoitukset jäivät eilen myös väliin ja tänä aamuna ne menivät ihan mönkään. En kuullut sanaakaan, ajatus lenteli pitkin maailmaa, lapsi hyppi vatsan päällä ja soittimesta loppui virta. Juoksemaan ei tänään pääse, ei kävelyllekään, taivaan kiitos ei tarvitse yrittää myöskään päästä autolla minnekään. Tie on kapea, kupera peili.