Avaimet hukassa

Niin kauan menee hyvin kun menee hyvin, mutta kun tulee vastoinkäyminen, minusta ei ole mihinkään. Tänään pidettiin suuretsinnät avainnippuni löytämiseksi. Olen ilmeisesti kadottanut sen heti ensimmäisenä sairauslomapäivänä, tai silloin ainakin olen käyttänyt sitä viimeisen kerran. Kun ei löytynyt, menin ihan voimattomaksi. Painelin peiton alle ja nukuin neljä tuntia enkä sitten loppupäivänäkään saanut mitään aikaan. Nyt pitäisi saada avaimet pois mielestä ainakin yöksi. Ehkä puutarhakirja auttaa.

Ulos sentään mentiin illalla koko sakki, järven rannalle niemen nokkaan haihduttamaan kuopuksen pimeänpelkoa. Aika pian se häneltä unohtuikin kun leikittiin piilosta. Muut kyllä taitavat nähdä hämärässä paremmin kuin minä, rymysivät pitkin metsää eivätkä menneet nenälleen. Kotimatkalla laulettiin joululauluja ja esikoinen halusi tietää Joulupukin oikean henkilöllisyyden. Eikö lapsiparka enää usko Pukkiin, minä kyllä haluan uskoa, oikein kovasti.

"Nimikkokasvini" jouluruusu kukkii puutarhassamme, on kukkinut varmaan jo kuukauden. Helleborus Double Ellen White.