Toisen äärilaidan aamu. Nousin pirteänä seitsemältä nukuttuani päivän päälle vielä yönkin. Availin koululaisten huoneista verhot auringon tulla kutittelemaan poskia. Kävin Pikin kanssa metsässä. Palatessani yllätyin: eilinen hidastelija oli pukeutunut ja jonotti vuoroaan hammaspesulaan. Aamupalalla sisaruksilla riitti tavan mukaan juttua keskenään (ymmärrän noista jutuista ehkä 10 prosenttia) mutta tällä kertaa kumpikin suoriutui ajoissa koulutielle. Lupasin saattaa heidät Pikin kanssa koululle samalla kun käyn apteekissa. Matkalla tavattiin kolme koiraa ja aika monta koirista kiinnostunutta lasta. Ja farmaseutti, joka osoittautui koiraihmiseksi.
Niittysinilatva
Pakkasta oli aamulla kahdeksan astetta ja hyinen viima päälle. Puutarhan tuho tuli nyt varmaan viimeisteltyä kun en ole hallaharsoja jaksanut viritellä, mutta enpä jaksa myöskään huolestua. Perennojen kylvöksiä ja yksivuotisten kukkien taimia ja siemeniä on jemmassa useammankin pihan tarpeiksi. Ja menneiden vuosien kukathan kukkivat ikuisesti näissä kuvissa.
Patjarikko
Markun blogille kävi ikävästi. Mittava määrä korvaamatonta, ainutlaatuista tietoa nuoren, varoittamatta sairastuneen aivoverenvuotopotilaan kokemuksista vedettiin vessasta alas. Äärettömän kohtuuttoman epäreilua. Toivottavasti mahdollisimman moni hoitoalan ihminen ja kommunikointikyvyttömän potilaan omainen ehti lukea ja kätkeä sydämeensä poistetut tekstit. Tarina jatkuu kuitenkin, ja mikä tärkeintä, toipuminen. Tässä toinen blogi jota olen seurannut. Kirjoittaja, myös minua nuorempi mies, sairastaa syöpää. Viimeisin päivitys lämmitti sydäntä.
Särkynyt sydän
Partiolaiset tekivät tänään retken kakkavatkaamolle. Tapasin käynnin jälkeen kaksi mukana ollutta akelaa, joiden retkeä elävästi kuvanneista jutuista irtosi makeat naurut. Oma sudenpentuni pyöritti silmiään kun kerroin, että puutarhamme on perustettu jätevedenpuhdistamon kompostoidulle tuotokselle. Myös tieto siitä että kohta juomme samaa vettä minkä nyt vedämme vessasta alas, näytti säväyttävän lapsia.
Kerrottu tulppaani 'Angelique'
Sain vielä toisetkin syvältä pulppuavat naurut illalla, kun Piki haukkui lintujen talipalloille ja yritti saada niitä leikkimään kanssaan. Ennustan, että naurua on luvassa huomisellekin. Ystävä on luvannut tulla kylään. Sitä vain mietin että jos nämä olotilat ja voinnit ovat kiinni välittäjäaineiden toiminnasta, miten ihmeessä ne aineet voivat toimia peräkkäisinä päivinä samassa ympäristössä näin eri tavoin?
Puistolemmikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti