Veimme Pikin lääkärille. Meille osui oikein ihana, selkeä, asiat perusteellisesti ja ymmärrettävästi selvittävä ihmis- ja eläinystävällinen lääkäri. Hän väänteli koiran kinttua niin että minun teki mieli purra. Koira ei sanonut mitään. Vamma löytyi olkapäästä. Koira rauhoitettiin ja lääkäri tutki jalan vielä rentona uudestaan. Koisaavasta koirasta otettiin röntgenkuvat, joista näkyi että luut ovat ehjät. Diagnoosi olkapään venähdys. Hoito viikon tulehduskipulääkekuuri ja liikuntakielto. Vain lyhyessä hihnassa ulos enintään 20 minuutiksi kerrallaan. Irti ei saa päästää ollenkaan muuten kuin sisällä ettei pääse riehumaan eikä juoksemaan. Koira oli kovasti hiljainen, apea ja väsynyt reissun jälkeen, mutta ruoka maittoi pitkästä aikaa. Ruokahalun puute on johtunut luultavimmin kuumeesta, jota sillä tänäänkin oli. Lämpöä pitää nyt viikon ajan mittailla.
Piki oli puolisen tuntia kanttuvei röntgenissä. Kävimme sillä välin nurkan takana kirppiksellä. Ostin eurolla iskemättömän näköisiä paitoja perheenjäsenille. Itselleni bongasin pari muumimukia vähän isommalla rahalla ja salakuljetin ne tiskikoneeseen. Anopilla on kyllä niin timanttinen muisti että kärähdän välittömästi. Hänen mielestään niin arvokkaita astioita ei saisi käyttää ollenkaan, säilyttää vitriinissä vaan.
Koirahuoli huojentui, ehkä mielikin kevenee siltä osin. Levossa pitäminen on kova homma. Moneen kertaan painotin lapsille säännöt, mutta vaikeahan heidän(kään) niitä on muistaa. Reissun hinta oli lähes 200 euroa. Mukavaa että meillä on Pikille vakuutus jos eläinlääkärille joutuu toistekin. Tämä keikka menee onneksi muuhun piikkiin.
Lapsia ei saanut päivälliselle millään kun oli pihaleikit kesken. Seitsemän jälkeen viimein nakkasivat lasagnetet nassuun. Puoliso korjasi nokkakärryn että pääsemme siirtelemään kiviä. Minä ulkoilutin uhmakkaasti taimiani vaikka tuuli oli jäätävä. Muut näyttävät selviytyneen hyvin, pari jalapenoa murjottaa. Aamulla näen kuinka kävi. Naapurilta sain ison säkillisen ruukkuja. Porakoneella tein reiät muutaman jugurttiämpärin pohjaan. Kunhan sää lämpenee voin ruukuttaa loput maitopurkeissa asuvat taimet leveämpään elämään. Huomenna tulee (minulle luultavasti täytenä yllätyksenä) kevään ensimmäinen perennanhakija.
Keskimmäinen halusi mukaan iltapissatukselle. Hän on taitava koiran hoitaja, on saanut Pikin syömään silloinkin kun minä en. Hänkin on kuulemma joskus ontunut. Ei kuitenkaan koskaan sen takia että olkapää on kipeä. Metsänreunassa lapsi alkoi jarruttaa. Mennään jo kotiin. Metsässä on karhuja ja susia. Kumma ettei niitä päivällä ole.
Sen verran koville tämä päivä otti että nyt haen jemmasta suklaalevyn. Puoliso kävi eläinlääkärin vaa'assa, minä en uskaltanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti