Sitaatteja

Sosiaalitoimen palaverissa tuli odotettavissa ollut kuolonisku perhekuntoutukselle. Sen sijaan erityislapsillemme myönnettiin ammatillinen tukihenkilö vuodeksi, kummallekin. Tuttu ihana tukihenkilö käy meillä tästälähin kaksi kertaa viikossa. Ja kunnan oma perheohjaaja yhtenä aamuna. Jään nojailemaan koululääkärin vankkaan mielipiteeseen perhekuntoutuksen jatkamisen välttämättömyydestä ja odottelemaan mitä kunnan lääkinnällisen kuntoutuksen työryhmän taholta kuuluu. Palaverin päätteeksi perheohjaajat halasivat, hyvästelivät ja itkivät. Minusta ei tuntunut miltään. Vasta seuraavina päivinä ilmestyi tunne. Vatsassa tuntui samalta kuin parisuhteen päättyessä, jätetyksi tullessa.

Työterveyslääkäri oli tyytyväinen keräilemiini verenpainelukemiin ja käyttämääni mittariin. (Onnistuin tekemään kohtuullisen parin viikon kotiseurannan, kun mittari tönötti koko ajan keskellä ruokapöytää.) Koska tyroksiinista ei voi todeta olleen mitään haittaa ja hyvässä lykyssä siitä on ollut hieman hyötyä, annos nostettiin 50 mikrogrammaan. Verenpaineen tarkkailua tulee jatkaa ja kolmen viikon kuluttua käydä verikokeessa. Seuraavaa tapaamista suunnitellaan toukokuun lopulle, ensin lääkärin ja heti perään lääkärin ja esimiehen kanssa. (Sopiva päivämäärä löytyikin jo ja minun oli tarkoitus kuitata että se sopii minullekin, mutta painoin väärästä napista ja keskusteluketju siirtyi sähköpostin arkistoon, jota en löydä poikkeuksellisen kärsivällisistä etsinnöistä huolimatta.)

Lääkäri kysyi (kuten monesti aiemminkin) miten todennäköisenä pidän, että voisin palata "nykyiseen" työhöni. Olemassaolevaan virkaani. Aika paljon pitäisi tapahtua. Toimitilojen ja työtehtävien pitäisi muuttua jotta pystyisin palaamaan. Osan henkilöstöstäkin pitäisi vaihtua, jotta haluaisin palata, tuumin itsekseni. 

Kahdelta viime tapaamiselta omakannasta otteita työterveyslääkärin merkinnöistä:

"Perhetilanteen haastavuus kuvautuu nyt hyvin. Kuvauksen perusteella ymmärrettävissä, että perhe imee energiaa. Kuvaa selvästi alentuneen stressinsietokyvyn, ei juurikaan siedä vastoinkäymisiä arjessa. Herkästi menee hermot tilanteissa. Miehellään hyvät hermot ja antaa tästä kiitosta miehelleen. Hermostuessaan nopea mielialan romahtaminen. Yleisesti mieliala vaihtelee edelleen, ollut myönteistäkin kokemusta. Selvä krooninen depressio kuvautuu.

Nykytila (status): Depressiivinen, hidastuneisuutta.

"Perhedynamiikka ja tilanteet ovat hyvin huomiointia vaativia ja energiaa kuluttavia. Tällä hetkellä on molemmilla lapsilla ammatillisen tukihenkilön käynnit kerran viikossa ja kunnan kautta tukikäynti kerran viikossa aamutoimien yhteydessä. Toiveissa vielä, että perhetyö saisi jatkoa, jolloin saisi myös itselleen perhearkeen tukea. Oma psykoterapia käynnissä 4 x 45 min kuukaudessa, joista 2 kertaa toteutuu netissä ja 1 kerta yhdistettynä fyysisenä vastaanottona 1.5 tuntia.

Lääkitys tarkistettu : Cardace 10 mg 1x1, Bisoprolol 2.5 mg 1x1, Escitalopram 10 mg 1x1, Pregabalin 300 mg 1x2, Voxra 300 mg 1x1 ja Thyroxin 0.025 mg 2x1.

Perusmieliala jo pitkään depressiivinen ja toimintakyky arjessa huomattavan rajoittunut.

Nykytila (status): Verenpaine omalla mittarilla : 122 / 88 ja 138 / 88 sekä auskultoiden : 132 / 98. Yt hyvä, orientoitunut. Looginen, rauhallinen. Antaa pitkäaikaisesti väsyneen ja depressiivisen vaikutelman."

Mietin monenlaisia taloudelliseen ja psyykkiseen selviytymiseen liittyviä asioita, joiden selvittämiseen tarvitsisin perheohjaajan tukea, jota minulla ei enää ole. Minulla on Kevan ammatillisen kuntoutuksen päätös, joka on voimassa vielä syksylläkin. Mutta onko se voimassa muuhunkin kuin puutarha-alan työhön. Mikä voisi olla sellainen työ, johon pystyisin ja jossa jaksaisin. Mistä sellaisen voisi löytää. En jaksa edes mennä työvoimatoimistoon. Pillahtaisin vain itkuun. Voinko joutua työttömyyspäivärahan suhteen karenssiin, kun työnantaja purkaa virkasuhteen sairauteni vuoksi. Miten pärjään ilman mielenterveystoimistoa ja työterveyshuoltoa, pelkän terveyskeskuksen alati vaihtuvan omalääkärin varassa. Miten sellainen pystyy tekemään tarvittavat lausunnot Kelaan ja ties mille viranomaiselle mikäli sairauteni jatkuu. Miten sellainen pystyy auttamaan minua olotilojeni iskiessä. Buaah, mitä enemmän mietin, sitä toimintakyvyttömämmäksi muutun. Yöunet kaikkoavat kunnes itken itseni uneen.

Kunnan perheohjaaja tuli aamulla. Huuteli eteisestä huomenta. Minä huutelin kylppäristä apua. Yhden lapsen olin saanut hammaspesulle asti puoli tuntia myöhässä. Taksin tuloon 20 minuuttia aikaa. Toinen kiskoi yhä peittoa korville sängyssään. Kyytiläinen saatiin pihalle aikataulussa, läksyt tekemättä. Toinen lähti ohjaajan kanssa kävelemään koululle päin koulun alkamisen aikaan.

Perheohjaaja palasi. Täytimme yhdessä sosiaalityöntekijän ehdottaman ryhmätoiminnan hakulomaketta. Sosiaalityö sitoutuu kustantamaan lystin, jos pääsemme mukaan. Pienin lapsi lähtisi mukaan riemurinnoin, kuulemma jopa yksin. Isommallekin toiminta luultavasti sopisi hyvin, jos hänet vain saisi hyväksymään ja tottumaan. Lomake herätti kysymyksiä. Ohjaaja ehdotti että soittaisin ja kysyisin. En soita, sanoin. Ohjaaja soitti.