Sananraivausta

Pudotin Pregabalinin puoleen. Jos kerran lääkäri ei ota kantaa, otan sitten itse. Ajattelin vähitellen purkaa lääkitystä käänteisessä järjestyksessä. Lopetan ekana sen minkä olen viimeisenä aloittanut. Nyt menee vielä 300 mg/vrk.

Akillesjänteen kipu ei hellitä ainakaan pelkällä levolla. Sain lopulta aikaiseksi ontua lääkärin vastaanotolle. Hän osoitti piirroskuvasta pienen tyynymäisen pehmusteen akillesjänteen ja kantaluun välistä ja arveli että siinä on tulehdus - ja kehotti edelleen lepäilemään. Huomenna menen sairaalaan jalkojen ultraäänitutkimukseen ja siitä viikon päästä jalkafysioterapeutille. Painoa on tässä lepäillessä tullut taas muutama kilo lisää, mikä tuskin edistää jalan paranemista. Puoliso parka saa nousta puoli tuntia entistäkin aikaisemmin ja kipaista koirien kanssa aamulenkille. Keskimmäinen tenava hoitaa päivälenkin ja esikoinen iltalenkin. Kauniina päivinä vien karvakaverukset muutamaksi tunniksi takapihalle.

Kuusiaita ja omenapuut on leikattu ja perennojen varret siivottu istutusalueilta, sinnikkäästi ja ehkä epäviisaasti, tuskaisin ilmein ja välillä ääneen valittaen. Kesäkukkien kylvöt eivät ole lähteneet käyntiin. Ensimmäinen kerta ikinä. Vain hontelot revonhäntävauvat huojuvat valoa kohti. Tomaatit puskevat ensimmäisiä kasvulehtiä. Puoliso ruuvailee uutta terassia.

Tietokoneellani asuva käenpoika löysi isänsä varastosta uuden joutuisan näppäimistön entisen vähän tahmean tilalle. Sekä näppäimistön rapinaääni että litterointinopeuteni kasvoivat ihan merkittävästi. Ja hiiren nopeus. Kun siirrän hiirtä puoli milliä, kursori on jo puolimatkassa kirkonkylälle. Työaikani on nyt kuusi tuntia päivässä. Hirvittää vähän. Ei ehkä muuten, mutta kalenterissa on melkein joka päivälle, keskelle päivää, jokin häiriötekijä. Psykoterapia tai sairaalakäynti, joka vie tunnista neljään. Ja kaikki voimat. Iltaisin työnteko häiriintyy pahasti nuorista henkilöistä jotka ravaavat vaatimassa omaa vuoroaan. Siis koneelle, ei äidin seuraan tietenkään.

Verven tyyppi soitti eilen ja ihasteli, kun kerroin miten työnteko on sujunut ja millaisia 14 henkilön tunnistamista vaativia tiedostoja olen litteroinut. Sanoi, ettei minun pidä hermostua jos työnantajasta johtuvista syistä jää joku päivä väliin. Kuten juuri nyt, kun litteroitavaa ei ole. Tsekkasin äsken, että maaliskuun saldoksi tuli kymmenen tiedostoa, noin yksitoista tuntia tekstiksi muutettua puhetta. Ei löisi leiville. Olen alkuun litteroinut liikaa niinku- ja tavallaan -tyyppisiä täytesanoja. Tämän kuun alusta aloin karsia loputkin. Visiiri päähän ja raivaussaha käyntiin.

Kuopus aloitti eilen erityiskorvattavan adhd-lääkkeen kokeilun. Toivon, että lääke toimisi, mutta vielä enemmän toivon, ettei siitä aiheutuisi tyhmiä haittavaikutuksia. Pään nykimisiä, hallusinaatioita, itsetuhoisuutta ja niin edelleen. Ensimmäisenä iltana lapsi tavalliseen tapaansa lenteli viserrellen seinästä seinään ja minä nauroin sohvalla, että hyvin näyttää lääke rauhoittavan. Kuukauden lääkkeet maksoivat Kela-korvauksen jälkeen noin 90 euroa. Onneksi on maksukatto. 
 
Voisin katsella tätä koko päivän. Ja kuunnellakin tietysti. Mutta varsinkin katsella. Olen rakastunut. Mutta ei, näkemiin Ed, sain uutta litteroitavaa. Työpäivän jälkeen onnun vähäksi aikaa takapihalle kuuntelemaan lintujen laulua.