keskiviikko 30. lokakuuta 2019

Näppäimistön ropinaa

Mies jäi syksyllä täysin yllättäen työttömäksi. Tänään hän jo onneksi meni kirjoittamaan uutta työsopimusta.Olen paiskinut silmittömästi töitä saadakseni kokoon ne muutamat roposet mitä minun on mahdollista saada. Pidän työstäni edelleen. Nopeuteni on kehittynyt ja yritän valita litteroitavaksi vain laadultaan siedettäviä äänitteitä, mutta liika on silti liikaa. Ranteen vanha rasitusvamma alkoi muistutella itsestään ja selkäkin suuttui. Eipä silti, kaikesta koneen ääressä istuskelusta huolimatta kummankaan jalkapohjan plantaarifaskiitti ei myöskään anna unohtaa itseään. Sain jalkaterapeutilta hyvät teippausohjeet. Aamuisin pitäisi teipata ja illalla poistaa. Kuka jaksaa tai edes ehtii?

Kävin terveyskeskuslääkärillä lausuntoasioissa. Kelan psykoterapian kolmas ja viimeinen vuosi on alkamassa (siis jos Kela suo) ja kuntoutustuelle anon jatkoa myös. Latasin pöytään testituloksia: BDI 29, DEPS 16, BMI 41. Mieliala ja ruokavalio romahtivat vaihteeksi epätoivon puolelle kun mies jäi työttömäksi. Sain lähetteen verikokeisiin ja niiden tuloksista riippuen myös ylävatsan ultraan. Mielialalääkitys saattaa aiheuttaa maksaongelmia. Sain myös ajan ravitsemusterapeutille. Suhtaudun vähän epäilevästi. Onhan minulla aika hyvinkin hallussa painonhallinnan teoria. Se kai on se, minkä kanssa ravitsemusihminen lähinnä pystyisi auttamaan.Yritin nostaa lääkärin vastaanotolla esiin myös vaihdevuosia ja niiden vaikutuksia mielialaan sekä hormonikorvaushoitoa, mutta lääkäri viittasi niille kintaalla.

Nyt olen alkanut pinnistellä riittävän pitkien yöunien puolesta. En enää edes vilkaise kännykkää iltaisin, sillä aivan liian monesti olen huomannut, että hups, tunti-pari meni kun piti vain vilkaista. Uusi iltahuvini on Jane the Virgin johon törmäsin Netflixiä selaillessani. Täysin tolkuton mutta hauska kaksikielinen saippuasarja, jossa on suunnilleen yhtä paljon romantiikkaa, rikollisuutta ja murhia. Tuon parissakin valvoin lasten syysloman aikaan öitä kolmeen asti, mutta nyt keskityn lopettamaan klo 22. Toistaiseksi on onnistunut kohtuullisen hyvin. Kirjan lukeminen olisi tietysti vielä parempi.

Huomenna on koulupalaveri, johon tulevat lapsen ja vanhempien lisäksi erityisopettaja, luokanvalvoja, terveydenhoitaja, nepsyvalmentaja ja toimintaterapeutti. Kun puolison työt alkavat, se olen sitten taas vain minä kaikissa palaverissa ja terapiakuskina. Kaikella on puolensa.

Sorbus koehneana, helmipihlaja



·       

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti