Unta kuulaan

Uusi vuosi. 20-luku, charlestonin vuosikymmen, eiku.

Kun kysytään mitä minulle kuuluu, huomaan kertovani perheen ja lasten kuulumisista. Ehkä minulle ei sitten kuulu mitään? Blogia ei tule niin päivitettyä, kun oma kirjoittamisen tarve on laantunut. Lasten kuulumiset eivät sinänsä sovi blogin otsikon alle enkä katso oikeudekseni edes kirjoittaa niistä julkisesti.

Mieliala aaltoilee. Aallonharjalla teen töitä, syön terveellisesti, kuntoilen. Aallonpohjassa en. Kaksi mielialalääkettä on edelleen käytössä ja Kelan psykoterapian viimeinen vuosi menossa. Tapaamisia on harvennettu enkä niitä enempää kaipaakaan. Koetan keskittyä riittävään yöuneen ja kunnolliseen ravintoon ja hoidan uniapneaa tunnollisesti. Joinakin päivinä en silti jaksa mitään.

Kuopus sai juuri oman huoneen. Puoliso maalasi sen valkoiseksi ja yhden seinän asukkaan toivevärillä. Hankittiin uusi kappaverho, matto, lipasto ja valaisin. Kirjahylly sävy sävyyn löytyi roskalavaryhmästä. Aiemmin nepsyt, vilukissa ja kuumis, asuivat samassa huoneessa. Nyt helpottaa: toisella on patteri täysillä, toisella ikkuna auki.

Huonemuutoksen johdosta tietokone muutti olohuoneeseen. Tai ei kokonaisuudessaan muuttanut, vaan puoliso rakensi kokonaan uuden keskusyksikön. Kun kuumiksen huone saadaan järjestykseen, kone muuttaa sinne. Damokleen atk roikkuu kuitenkin koko ajan yllämme: puoliso ja lapset ovat sitä mieltä, että tarvitsemme kolmannen pelikelpoisen kokonaisuuden. Olen ilmoittanut, että muutan siinä vaiheessa pois.

Kirjoitin eilen pitkän blogitekstin Wordiin, koska en päässyt kirjautumaan blogiini. Kesken kirjoittamisen ryhdyin ruokkimaan lapsia ja unohdin koko tekstin. En tallentanut eikä tallentanut kukaan muukaan. Tänään pääsin kirjautumaan blogialustalle, joka tekee automaattitallennuksia muutaman minuutin välein. Jää edes jotain.

Luen Matthew Walkerin kirjaa Miksi nukumme. Kirja on paikoin unettava, mikä sille eduksi katsottakoon, mutta sisältää myös paljon herättävää tietoa unen voimasta. Sallinette suoran lainauksen:

 "Tutkijat ovat kehittäneet vallankumouksellisen uuden hoitomenetelmän, joka jatkaa elämääsi. Se parantaa muistiasi ja lisää luovuuttasi, Se saa sinut näyttämään viehättävämmältä. Se pitää sinut solakkana ja vähentää ruokahaluasi. Se suojaa sinua syövältä ja dementialta. Se torjuu vilustumiset ja flunssan. Se pienentää sydänkohtausten ja aivohalvausten riskiä - diabeteksesta puhumattakaan. Se saa sinut tuntemaan itsesi onnellisemmaksi, vähentää masennuksen oireita ja taipumusta ahdistukseen. Oletko kiinnostunut?"

Kyseessä ovat riittävän yöunen todistetut hyödyt. Väitteiden todistusaineistona on yli 17 000 huolellisesti tarkastettua tutkimusraporttia.

Pelargonin ja keijunkukan siemenet odottavat kylvämistä. Viime vuonna lupasin itselleni, etten enää kasvata perennoja siemenestä ja muutenkin alan supistaa puutarhan perennavalikoimaa. En pitänyt lupaustani. Siemeniä on jo tullut kahdesta osoitteesta ja vielä toisista kahdesta on tulossa. Kylvöinto vielä puuttuu. Ehkä sekin tulee valon ja auringon myötä.

Lunta on tänä talvena ollut parina päivänä. Soisin sitä olevan - tai koirien vuoksi edes pakkasta. Metsässä lenkkeily on silti mielekästä. Siellä on puhdasta, kaunista ja tyyntä. Viikonloppuisin saan myös yhden lapsista mukaani. Toimivat, kivuttomat jalat ovat suuri ilo.