Tuijan päivä ja Nestorin päivä menikin sitten pelargoneja ja niiden pistokkaita hoivaillessa. Toin emokasveja varastosta huoneenlämpöön ja valoon niin paljon kuin sain mahtumaan. Pystytin hyllyjä terassin ovien ikkunoiden eteen ja napsin pistokkaita niin paljon, että kaikki mahdolliset paikat ovat nyt pelargonien vallassa. Vasta pelargonien myyntitapahtuman jälkeen maaliskuun lopulla voi kuvitellakaan tekevänsä kesäkukkien kylvöjä.
Torstin päivänä sain 2/3 lapsista usutettua mukaan koiralenkille. Jalkavamma on toipunut hyvin. Teimme kunnon pitkän lenkin ihanassa auringonpaisteessa. Lapset huolehtivat koirista, minä kamerasta. Kaikki viihtyivät ja olivat hyväntuulisia, ei tappelua eikä narinaa. Löysimme lenkin varrelta vanhan maakellarin ja pohdimme sodanaikaisen vartiotornin kohtaloa. Lievän väärinkuulemisen tuloksena siitä tosin tuli oravatorvi. Lopun päivää istuin koneen ääressä litteroimassa. Kerrankin oli mitä litteroida.
------------------------
Kaapon päivä. Otteita asperger-perheen korona-arjesta. Kotvan kotikoulua käytyään seiskaluokkalainen asperger-lapsi ilmaisi haluavansa mieluummin kouluun. Eilen erityisopettaja soitti ja kertoi että tämä on mahdollista. Lapsi oli edelleen sitä mieltä, että haluaa kouluun. (Se sama lapsi, joka vuosien ajan hoki, että koulu on tyhmä, hän ei halua kouluun, miks koulu on olemassa, siellä ei opi mitään.) Ilmoitin lapselle saman tien, että suihkussa on käytävä joko illalla tai aamulla. Aamulla lapsi meni jumiin, koska vaadin suihkuun menoa. Sieltä kuulemma tulee kylmää vettä. Kävin laskemassa kylmät vedet pois. Vieras taksi tuli hakemaan eri aikataululla kuin normaalisti ja vei lapsen päiväkotiin. Lapsi soitti sieltä hädissään, että oli saanut ohjeen odottaa siellä kunnes joku tulee hakemaan. Soitin erityisopettajalle, joka ei vastannut. Soitin lapselle, joka ei myöskään vastannut. Erityisopettaja soitti takaisin, jolloin kerroin mitä lapsi oli sanonut. Tieto oli erityisopettajalle aivan uusi. Hän lupasi lähteä hakemaan lasta päiväkodista. Soitin lapselle, lapsi ei vastannut. Erityisopettaja soitti klo 8:08 ja kertoi, että lapsi on koululla ja kaikki on kunnossa. Klo 8:14 lapsi soitti ja hoki, että haluaa kotiin haluaa kotiin haluaa kotiin haluaa kotiin haluaa kotiin haluaa kotiin. Sain sen verran rauhoiteltua, että lupasi keskustella asiasta erityisopettajan kanssa. Suljin puhelimen ja aloitin hampaidenpesutaistelun adhd-lapsen kanssa. Lukiolainen on kotikoulussa myös, häntä en ole tänään vielä nähnyt.
Puoliso käy edelleen töissä (ja kaupassa) ihmisten ilmoilla, kuitenkin on nyt saanut suojapuvun ja hengityssuojaimen, joita tulee käyttää jos joutuu työskentelemään ihmisten asunnoissa. Nepsy-valmentaja käy meillä edelleen kuten muissakin kodeissa, myös lastenkodissa. Siinä mielessä keskimmäisen lapsen koulunkäynti ei tuo olennaista muutosta koronan meille tulon todennäköisyyteen. Nepsyvalmentajalla on sopimus vain tämän kuun loppuun eikä sosiaalityöntekijä eikä johtava sosiaalityöntekijä vastaa puhelimeen. Nepsyjen kaikki muut tukitoimet on jo keskeytetty ja lastenpsykiatrian avohoidon sairaanhoitajamme määrätty osastolle, josta somaattisen hoidon parhaiten taitavat on siirretty muille osastoille. Terveyskeskus yritti perua luomenpoistoni jonka olen varannut ylihuomiseksi. Sain sen pidettyä.
Koska myös tapahtumat on peruttu, ryhdyin myymään pelargonintaimia netissä postitse saadakseni tilaa kylvöksille. Olen saanut kauppoja tehtyä, mutta joudun vielä odottamaan sään lämpenemistä ennen kuin voin postittaa. Tomaatit, chilit, petuniat, ahkeraliisat, isokirjopeipit, pilkkulehdet ja keijunmekot ovat hyvässä kasvussa ja valmiina valtaamaan vapautuvat tilat.
Herran haltuun, ystäväni. Pysy terveenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti