Olohuone näytti jo siistimmältä kun palasin sisälle. Ei siistiltä mutta siistimmältä. Lounaan jälkeen kuopus kääriytyi päiväunille. Puoliso ja esikoinen kävivät sairaalassa vierailulla. Anopin jalkakipu on poissa ja sydämen sykekin tasaantunut. Pääsee ehkä huomenna kotiin.
Olo oli koko päivän vaisu ja itkuinen. En itkenyt mutta suklaata meni paljon. Mielessä pyörivät osastolle joutuminen ja lasten huostaanotto. Puolison väsyminen ja masentuminen. Vararikko. Taistelu Kelan kanssa. Pohdin minne pakenen kun koululaisten kesäloma alkaa, en varmaankaan jaksa olla kotona heidän ja heidän aamusta iltaan ovikelloa soittelevien kaveriensa kanssa. Uuvun jo ajatuksestakin. Ruokakaupassa pitäisi käydä mutta rahaa ei ole enkä tiedä tuleeko edes. Saati että jaksaisin selvittää. Semmoisia valoisia ja piristäviä aatoksia kaikki tyynni.
Sekaan mahtui yksi hersyvä naurukin. Tulkoon juttu tännekin kevennykseksi: Eräs neiti Peräkorpi kertoi automaattisen tekstinsyötön tehneen hänelle tepposet. Puoliviralliseen tekstiviestiin tuli sukunimeksi ensin Peräkärry ja asiaa korjaavaan viestiin Peräkarva. Tekstinsyöttö on tuonut maailmaan paljon iloa ja hillitöntä hihitystä.
Alkuillasta nukahdin, ehkä pakenin unten maille. Herääminen oli tosi vaikeaa. Kai sadepäivä vaikutti omalta osaltaan, ja eilinen tyhjentävä psykiatrilla käynti. Puhelin soi, en jaksanut vastata. Keräsin kurpitsakakkuainekset valmiiksi mutten jaksanut leipoa. Puskajustiinan isännälle lähetettiin uusi muistutusviesti eläinlääkärilaskusta. Alkaa pikkuhiljaa v-käyrä taas nousta siinäkin asiassa. Häivyin pitkälle iltalenkille yhä jatkuvaan sateeseen ja yritin keskittyä hetkeen sillä välin kun puoliso hoiti iltaravit. Kukaties huomenna on parempi päivä.
Marjaomenapensas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti