Inventaario

Yhtä julman kuumaa. Sama aamulenkki kuin eilen. Piki vinkui ja haukahteli koululaisten perään, olisi halunnut mukaan kouluun. Söin pitkän, rauhallisen aamiaisen ja luin monta huonoa uutista lehdestä. Onneksi sen tulo meille päättyy pian. Anoppi näytti ja kuulosti tuskaiselta, sanoi että kipu tappaa hänet. Lääkäriin on kuitenkin menossa vasta ensi viikolla. Minkäs teet.

Aamiaisen jälkeen oleskelin varjoisalla kuistin portaalla koiran kanssa. Koetin keskittyä itseeni mutta enemmän taisin kuunnella linnunlaulua. Ajatukset eivät kuitenkaan vaeltaneet muiden tai Jumalan bisneksissä, menneisyyden harmeissa eivätkä tulevaisuuden huolissa.

Omenankukka on saanut kavereita

Olin miltei koko päivän pihalla mutta puuhailin tavallista vähemmän. Himmailin kai enemmän kuumuuden kuin terapeutin vuoksi. Paloittelin ja ruukutin urhean loistotädykkeen joka vietti talven maasta ylös kaivettuna. Kiertelin katselemassa mitkä kasvit osoittavat elonmerkkejä. Iloisia yllätyksiähän ne minulle ovat kaikki - enkä huomaa menetyksiäkään murehtia, koska en muista mitä olen istuttanut. Jotkut aiemmin istutetut kukkivat ensimmäistä kertaa ja sulattavat sydämen. Jotkut ennen kerrotut kukkivat yksinkertaisina. Yksi viime kesänä kokonaan kateissa ollut variegataperenna on hyvässä kasvussa. Ainoat rekisteröimäni harmit olivat kuolleet oksat marjaomenapensaassa ja ötökät lumipallossa. Huomenna ne saavat kylmää vettä niskaansa.

Laskin montako kärhöä meillä on. Kaksikymmentäyksi. Niistä kolme etsii vielä paikkaansa. Tai pikemminkin odottaa että paikka valmistuu. Taidan laittaa ne täksi kesäksi ruukkuun. Lukumäärä yllätti. Teippasin puutarhavihkooni kaikkien uusien kärhövauvojen nimilaput ja liitin vanhempiinkin kärhöihin tarkat sijainnit. Huonomuistisen täytyy olla järjestelmällinen. Auton avain on muuten edelleen hukassa. Samoin yksi kirjaston kirja ja iso laatikollinen Kiviä.

Patjarikko

Iltapäivällä nukahdin ja vaikka välillä heräilin, en jaksanut liikauttaa sormeakaan ennen viittä. Suuta liikutin sen verran että pyysin lasta viemään koiran pissalle. Päivällisen ja tv-hetken jälkeen verkotettiin ja sadetettiin etupihalla. Kun häivyin kastelukannun kanssa takapihalle, sadetin siirtyi salamannopeasti suihkuttamaan vettä trampoliinille. Kylläpä siellä riemua riitti. Koirakin sai osansa. Iltalenkillä se kahlaili järvessäkin.

Kaksi partiolaista pakkaili retkivarusteitaan kotaretkeä varten. Lapsia oli mahdoton saada rauhoittumaan ja nukkumaan. Nyt ne viimein nukkuvat - meidän sängyssämme pitkin ja poikin. Kissakaan ei ole mahtunut sekaan. Se nukkuu jalkaterieni päällä.

Ilahtuneena huomaan että Markun blogissa on taas toimintaa.

Kurjenmiekka ja kuunlilja muistuttavat ystävistä