perjantai 9. toukokuuta 2014

Sumuaivo kärhähti

Aamulla perheenjäsenten ripottelu kyydistä ja kaupunkiin ajo. Puhuin lääkärin kanssa pitkään katastrofiajattelustani, siitä miten lapsen ihottuma on minulle heti ihosyöpä, anopin rytmihäiriö tietää hengenmenoa ja koiran muutaman päivän ontuminen sitä ettei se parane ikinä ja pentu täytyy lopettaa. Miten ajatukset kaareutuvat ylleni ja luovat synkän, ahdistavan tunnelman. Sellaisen tunnelman kuin kaikki kuvittelemani paha olisi todellista, tapahtunut jo. Lääkäri piirsi kuvion kuin jääkiekkovalmentaja siitä miten voin tietoisesti harjoitella toisenlaista ajattelutapaa. Kun huomaan mille raiteelle ajatukset lähtevät, voin pysähtyä ja päättää että ehei, tiedän mihin tämä tie vie, en ala tähän ollenkaan. Voin puhua itselleni muullakin tavalla. Voin muuttaa sisäisen puheeni sävyä. Ei se käy päivässä eikä ehkä vuodessakaan mutta kovalla harjoittelulla pitkään käytössä olleen, rutiiniksi muodostuneen ajattelumallin voi muuttaa.

 Fujimusume

Kerroin myös loppumattomasta hiljaisuuden, rauhan ja oman ajan tarpeesta, siitä miten perhe-elämä väsyttää ja miten en pysty lähtemään tapahtumiin joissa on paljon ihmisiä vaikka olisivat tuttujakin. Lääkäri kehotti rajoittamaan iltavalvomisen puoleen yöhön. Jos menee sen yli, valvominen alkaa vaikuttaa mielialaan. Lääkärin määräys saattaa rajoittaa myös bloggaamista.

Nelly Moser

Sain sairauslomalle neljä viikkoa jatkoa ja siirryn mielenterveystoimiston asiakkaaksi. Ensi viikolla on aloituskäynti. Työterveyslääkäri pyysi pitämään hänet edelleen ajantasalla ja noin kaksi viikkoa ennen suunniteltua työhönpaluuta järjestetään jälleen työterveysneuvottelu jossa esimieheni on mukana.


Piilu

Vein sairauslomapaperin työpaikalle. Kävi mielessä että olen lähellä hautausmaata ja voisin viedä äidin haudalle kukkia, mutta en jaksanut. Ajelin sen sijaan puutarhaliikkeeseen ostamaan lisää koira-aitaa. Törmäsin aivan varoittamatta pöyristyttävään loistokärhövalikoimaan. Liikkeessä oli myynnissä kaikki ne kärhöt joista olen haaveillut ja joita olin jo Saksasta tilaamassa. Hinta oli alle viisi euroa per taimi. Haukoin hetken henkeäni ja lastasin ostoskärryyn yksitoista kärhöä. Yksitoista kasvia jotka tarvitsevat kuusikymmentä senttiä syvän istutuskuopan, tuen johon kiivetä sekä kastelua ja lannoitusta läpi kesän. Jep jep.

Jackmannii

Puhelin oli unohtunut kotiin mutta olihan minulla vastaavasti lapsen kännykkä ja kaksi paria hansikkaita mukana. Ajoin siis summamutikassa miehen harjoittelupaikalle ja kyselin pihalla kävelleiltä ihmisiltä mistä voisin häntä etsiä. Yksi työntekijä soitteli muutaman puhelun ja puoliso löytyi. Saimme harjoittelupaikasta pitkän peräkärryn lainaksi ja minä ajoin sen kotiin, peruutin pihaankin. Ikinä en ole peräkärryn kanssa ajanut, pienemmänkään. 


Tuntematon

Muutamia ihmisiä pyörähti eilen ja tänään hakemassa perennan jakopaloja, joita mainostin facebookin kirpparilla. Yksi pariskunta kertoi että heidän koiralleen oli sattunut samanlainen tapaturma: toinen koira juoksi päin, olkapää meni sijoiltaan ja koira täytyi lopettaa. Että olisi tässä voinut hullumminkin käydä. Piki on nyt kunnossa ja vastapuolen vakuutusyhtiö on jo maksanut lääkärikulut.

Mantsuriankärhö

Ystävä muistutti että pitää joka ilta kiittää itseään jostain. Tänään kiitän ehdottomasti rohkeasta peräkärryharjoittelusta. Yksin en olisi kärryä pihaan saanut, mutta puolison ohjeilla sain ja avioliittokin on edelleen voimassa.

Lumikärhö Summer snow

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti