Loppupäivä meni puutarhassa. Mitähän ihmettä mahdoin häärätä. Kiersin tonttia ympäri hakien lapiota, saksia, istutuskauhaa tai kottikärryjä. Kun löysin työkalut, en enää muistanut mistä olin lähtenyt ja mitä olin ajatellut työkaluilla tehdä. Jatkoin yhtä istutusaluetta metrillä ja jaoin paria perennaa uudelle metrilleni. Kiemuraisen polun varressa toistuu nyt nukkapähkämö kolmessa kohtaa. Uskon että tulee kivan näköinen. Kurkistelin rikkaruohontukahdutuspressujen alle ja laitoin nopeasti entistä enemmän pressua päälle. Suurin viholliseni peltokorte oli jo kasvanut paksusta sanomalehtikerroksesta läpi. Ei kai siitä pääse eroon kuin muuttamalla. Ruumiita ei löytynyt.
Kävin parilla vähän kunnollisemmalla lenkillä metsässä Pikin kanssa nyt kun liikuntakieltoviikko on ohi. Rannassakin pitkästä aikaa. Vielä toinen viikko pitää välttää leikkimistä ja riehumista. On se koijanpentu vaan aika samanlainen kuin nuo ihmispennutkin: omat lelut eivät kiinnosta, minun tavaroitani pöllitään, hukataan ja hajotetaan. Hiljaisuudesta tietää että pentu joko nukkuu tai on pahanteossa. Ja jos maassa on lunta, sitä pitää maistaa. Pohjoisrinteessä metsässä vielä on. Koira on myös yhtä hanakka herkkujen perään kuin lapset. Avasin jääkaapin oven laittaakseni maitopurkin kaappiin. Siinä sekunnissa Piki kietaisi alahyllyltä lasagnetenjämät parempiin suihin.
Illalla olin pomona ruuvipaalutyömaalla. Katsomassa pohjoisesta ja lännestä että tulee suoraan. Lopuksi vesivaa'alla että tulee samaan korkeuteen edellisten kanssa. Ihanissa raksahaalareissani on polvipehmusteet, voi huoleti langeta polvilleen mihin sepeliin vain. Olen kontannut haalareillani viime aikoina niin paljon että polvistun samalla tavoin silloinkin kun ne eivät ole päälläni. Sattuu.
Iltapalaksi paistoin nokkos-vuohenputkilettuja. Ruokailun jälkeen kerroin lapsille mitä se "pinaatti" letuissa oli. Ihmeen laimea reaktio. Ehkä luulivat että pilailen.
Lapsella on omituista tummaa ihottumaa kädenselässä ja korvalehdessä. Katastrofiajattelu käynnistyi: ainoat mieleen tulleet vaihtoehdot ovat ihosyöpä ja koira-allergia. Jep jep. Yritin kyllä keskittyä ajattelemaan että se on vain ajatus, ajatteleva mieleni kehitti nyt tällaisen ajatuksen, se ei ole todellisuutta. Hävisin itselleni 6-0. Synkkä, painajaismainen tunnelma ympäröi minut. Laitoin terveydenhoitajalle viestin.
Ylihuominen lääkärireissu painaa jo mieltä. Olisi mukava niin mukavalle lääkärille kertoa huomanneensa edistymistä. Olisi mukava edes osata vastata kysymyksiin. On ihan pöliää kun lääkäri kysyy millaista nyt on verrattuna viime syksyyn tai talveen. Enhän minä muista millaista silloin oli! Tuntuu kuin aina olisi ollut tällaista. Koko elämä.
Kirjopikarililja, Fritillaria meleagris
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti