Joululoma tuli tarpeeseen, vaikka oma uuvuttavuutensa siinäkin on. Juuri ennen lomaa sairastimme flunssan koko perhe, minä viimeisenä. Ja jo sitä ennen väsähdin jatkojalostustunneilla henkisesti niin, että jouduin poistumaan kesken päivän ja pitämään pari rokulipäivää. Väitän olleeni välillä paremmassakin kunnossa kuin nyt.
Lääkitys on muuttunut sen verran, että tyroksiini jäi pois, koska julkisella puolella sitä ei minulle kirjoiteta eikä yksityiselle menoon ole resursseja. Katsotaan parin kuukauden kuluttua, miltä veriarvot näyttävät. Beetasalpaajat tuottivat paremmat verenpainelukemat kuin minulla on ollut vuosikymmeniin, joten niiden kanssa jatketaan ilomielin. Mielialalääkitys on ennallaan. Ystävän suosituksesta kalaöljy- ja d-vitamiinikapseleiden uutena kaverina on Ubikinoni koentsyymi Q10. Luettavana on kierrätettyjen terveyslehtien lisäksi Kaisa Jaakkolan kirjat. Kai siinä vointi kohenee, kun noita lueskelen makuuasennossa suklaakonvehteja popsien.
Jostain syystä magnesium unohtuu vielä useimmiten purkkiin, vaikka tämän videon nähtyäni olen vakuuttunut, että juuri siinä olisi avain kaikkeen.
Lapsesta on painava huoli ja omat konstit vähissä. Se todennäköisesti vetää mielialaani rotkon reunaa kohti. Kotielämä on entistäkin kuluttavampaa. Olemme hakeutuneet avun piiriin, mutta apu on ainakin tähän asti ollut lähinnä jonkinlaista hym-hym-hyminää. Viikkoa ennen joulua ja jouluna lapset olivat yhden yön muiden hoivissa. Helpotti hiukan, mutta kovin lyhyitä tuokioita nuo palautumista ajatellen ovat. Puoliso on töissä ja me koululaiset vielä pari viikkoa lomalla. Vielä olen jaksanut ajaa lapset edes hetkeksi pihalle ja ruokkia heidät. Muun ajan ovat hunningolla, toisin sanoen tietokoneella tai kännykällä ja/tai tappelevat keskenään.
Aurinko on paistanut kahtena päivänä. Välitön seuraus: muistin kastella huonekasvit merilevällä, ryntäsin selailemaan siemenkauppojen tarjontaa ja tein muistaakseni kolme tilausta, lähetin yhden omaperäisen siemenkirjeen kierrokselle, käyskentelin (ja pelasin jalkapalloa) puutarhassa ja keksin ilmiselvän ratkaisun pariin kohtaan, joita olen miettinyt vuosikaudet.
Muuten joulunaika on kulunut kuusen alla pyllistellen. Kun aatonaattona menimme joulukuusta ostamaan, kauppiaalla oli jäljellä neljä. Valitsimme kauniin mutta hyvin paksurunkoisen latvakuusen. Kuusenjalkaan ei rungon lisäksi paljon vettä mahdu. Niinpä lisään sitä lähes joka kerta ohi kulkiessani. Koreografiaani osallistuvat poikkeuksetta myös koirat. Kuusi on onneksi siimalla kiinni kattokoukussa.
Koirista muistui mieleeni vastikään kuulemani näppärä niksi. Kun koirasi on vapaana pihalla eikä halua tulla sisään vaikka kutsut sitä, soita ovikelloa. Koira ryntää heti keittiön ikkunaan katsomaan kuka tulee.
