keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Muutto peilikuvaan

Uusi yhdentoista viikon työssäoppimisjakso on alkanut. Kesäkuun loppuun asti paiskitaan taimistohommia perennojen, pensaiden ja puiden tuottamista opiskellen. Top-paikkani on paras ja ihanin kuviteltavissa oleva ja top-ohjaajani on niin timanttinen ettei sitä edes voi kuvitella ellei ole itse nähnyt. On hyvin vapauttavaa työskennellä, kun työnjohto on priimaa. Tiedän koko ajan mitä, miten ja miksi teen nyt ja seuraavaksi. Kun kysyn, saan saman tien selkeän vastauksen. Kun unohdan, saan kertauksen ilman ihmettelyä ja silmien pyörittelyä. Hintana parhaasta mahdollisesta opetuksesta ja mielenrauhaa huokuvasta opiskelumiljööstä on se, että asun koululla kaiken kesää.

Tänään opin, miten ja miksi kuusen ja pihdan taimelle tehdään uusi latva. Olin kuvitellut, että puut vain kasvavat taimistolla kaikessa rauhassa kunnes tulevat myynti-ikään. Mitä vielä. Niiltä pätkäistään aina välillä latva, mikä aiheuttaa leikkuukohdan alapuolisten silmujen aktivoitumisen ja puun tuuhistumisen. Sopivasta yläoksasta taivutellaan vähitellen uusi latva tukikepin avulla. Samaa hommaa teimme viime syksynä omenapuille. No ja minkä tähden puun sitten pitää tuuhistua? Koska tuuhea puu menee kaupaksi, normaalia luonnollista kasvutapaansa noudattava ei.

Viime perjantaina muutin. Aamulla en vielä tiennyt asiasta mitään, mutta puoli neljään mennessä iltapäivällä olin muuttanut ja tehnyt loppusiivouksen. Tein tilaa nuorelle opiskelijalle, joka oli tullut kiusatuksi entisessä solussaan. Mielelläni vaihtaisin muutaman sanan niiden #¤%& pässinpäisten idioottien kämppäkaverien kanssa. Uusi asunto on entisen peilikuva, minkä pitäisi tehdä hyvää aivoille, heh. Eilen sain asuntolanhoitajalta muurahaisbaarin ja nyt uuden residenssin puistattavat alivuokralaiset näkyvät kaikonneen. Käyttöohjeessa luvattiin, että ne katoavat kahdessa viikossa, mutta en ajatellut reklamoida.

Uusi terapeuttini sairastui ilmeisen vakavasti, koska siltä suunnalta ei ole kuulunut pihaustakaan. Tai sitten minut on vain unohdettu. Tai ehkä uusi vastaanottoaika on jälleen lähetetty osoitteeseen, jossa asuin 17 vuotta sitten. Ei, en ole soittanut ja kysellyt perään. Jos pystyisin sellaiseen, en tarvitsisi terapiaa. Tänään en ottanut lääkkeitäni, koska ne loppuivat eilen eikä ollut rahaa käydä apteekissa. Iltapäivällä olo oli kuin ukkosen edellä. Otsalohko tuntui painavalta ja olo väsyneen hälläväliltä. En tiedä johtuiko lääkkeen puutteesta vai levottomasti nukutusta yöstä. Ukkosta ei ainakaan tullut.

Kotona puutarhahommat ovat alkaneet nihkeästi. Perennanjämät ja talvisuojat olen saanut siivottua pois ja puuvartiset jätteet kuskannut kylän juhannuskokkoon. Muutaman betonisomisteen toin varastosta ja sirottelin sinne tänne etupihalle. Eipä siellä paljon muuta olisi voinut tehdäkään, kun lunta tulvillaan on raikas talvisää. Montako vuodenaikaa mahtuu yhteen päivään?

Pelastakaa Lapset ry oli vähällä löytää meille tukiperheen mutta ei sitten kuitenkaan. Huoneet eivät riittäneet. Joskus pessimistikin pettyy. Uusia perheitä koulutetaan toukokuussa, jospa siellä olisi meille oma?

Joka ilta kämpillä suunnittelen liiketoimintasuunnitelman tekoon ryhtymistä. Ikävä kyllä tässä tapauksessa hyvin suunniteltu ei ole puoliksi tehty. Sen sijaan olen keskittynyt vaihtokauppoihin. Olen päässyt eroon kämpille kulkeutuneista pelargonien varmuuskopioista, joille olisi piankin täytynyt vaihtaa mullat ja isommat ruukut. Vaihtarina olen saanut muun muassa varastohyllyn, päiväkahvit ja kehtolehden taimen.