perjantai 26. kesäkuuta 2015

Elämä muuttuu, poks

Kun puoliso sai työpaikan, hain oitis opiskelupaikkaa. Sain sen! Sain myös virkavapaata ja toivottavasti saan vielä aikuisopintorahankin. Lähden tällä päivämäärällä vuosilomalle ja sieltä suoraan kahdeksi vuodeksi opiskelemaan ja jos kaikki menee hyvin, minusta tulee isona puutarhuri. Kävin jo tutustumassa kouluun ja vähän luokkakavereihinkin ja oikein hyvältä vaikutti. Monet eivät ymmärrä ratkaisuani mutta terpeutti, jonka vastaanotolla toissapäivänä kävin viimeistä kertaa, sanoi, ettei tarvitsekaan. Vain sillä on merkitystä, että puolisoni ymmärtää.

Eilen kävin yksityislääkärillä, joka "normaalien" kilpirauhasarvojeni

S-T4-V 11 - viitearvot 10-21

S-TSH 0.88 - viitearvot 0.3-4
ja oireitteni perusteella määräsi minulle välittömästi tyroksiinilääkityksen. Aloitan sen huomenna pienimmällä mahdollisella annoksella. Hän kysyi mitä työterveyslääkäri sanoi tutkittuaan kilpirauhaseni. Eihän sitä tutkittu lainkaan, koska verikokeen tuloset olivat normaalit. Lääkäri ei sanonut mitä mieli teki, mutta ymmärsin sanomattakin. Hän laittoi minut nieleskelemään vettä ja tutki samalla kilpirauhaseni ja totesi sen hieman suurentuneeksi. Ilmankos ajatuskin kaulahuivista tuntuu epämiellyttävältä. Alkoi tuntua jo 12 vuotta sitten ensimmäistä lasta odottaessani. Myös hiljattain ilmestyneet yskänkohtauksen tuomat hengenahdistukset saattavat johtua kilpirauhasesta ja mennä tyroksiinilla ohi - tai sitten ne johtuvat kurkunkannen kramppaamisesta. Pääasia että kylmän veden juominen laukaisee tilanteen.

Labralähetteeseen tuli yhdeksän ruksia: 9644 P-T3-V, 4832 P-T4-V, 4831 P-TSH, 9650 P-TPOAb, 4560 fP-PHT, 2129 S-Korsol, 1422 S-FSH, 2265 S-LH ja 2507 S-PRL. En muista mitä kaikki nämä ovat, mutta kilpirauhasesta monta arvoa, aivolisäkejuttuja, kortisoli ynnä naishormonit ainakin. Nekin oireet, joita olen pitänyt vaihdevuosioireina, saattavat johtua myös kilpirauhasesta. Menen verikokeeseen heinäkuun lopulla ja lääkärille uudestaan elokuun alussa. Kirjoittelen viimeistään sen jälkeen kuulumisia.

Olen tyrmistellyt monen ihmisen, myös eilisen lääkärin ja tämänpäiväisen apteekkarin kanssa sitä miten kelvottomalla tolalla suomalainen kilpirauhasen hoito on. Pelkästään noita kahta labra-arvoa tuijotetaan, kilpirauhasta ei edes tutkita. Syitä oireisiin etsitään kaikkialta muualta. Monet päätyvät masennus-diagnoosilla saikulle ja eläkkeelle vaikka ovat oikeasti kilpirauhaspotilaita ja saisivat uuden elämän jos vain saisivat oikean lääkityksen. Miten voi olla näin? Varsinkaan julkisen puolen lääkärit eivät noihin laajoihin labrakokeisiin lähetä, koska ne ovat kalliita. Yksityislääkärin potilaana maksan kokeeni itse. Kerron sitten mitä maksoi.

Hanki diagnoosi, hanki elämä. Jos tämän blogin ansioista yksikin ihminen hakeutuu ymmärtävälle lääkärille ja saa kilpirauhasasioihinsa asiallista hoitoa, blogini on paikkansa ansainnut. 

Ihanaa kesää sinulle! 

Mehiläinen ukkolaukkabaarissa

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Hörhö matkalla

Tässä pariskunnassa on totisesti vakka kantensa löytänyt. Mies ajeli perjantaina työpaikalle asti lapsi kyydissä. Päiväkoti jäi taakse 30 kilometriä aiemmin. Miten se takapenkin pieni ruuneperi osasikin pitää suunsa säpissä niin kauan. Kaiketi nukkui.

Puoliso osti pienen dieselin työmatka-autoksi. Työmatkat tulevat lainoineen veroineen maksamaan reilut 60 euroa kuukaudessa per työläinen. Bussimatkat maksaisivat toistasataa euroa ja vuoroja kulkee silloin kun kulkee. Ja lähtee mistä lähtee. Vaan entä jos parin kuukauden päästä lähdenkin opiskelemaan? Entä jos neljän kuukauden päästä puoliso jääkin työttömäksi? Entä jos taivas putoaa? No höh. Sitten myydään auto pois.

Lauantaiaamuna varhain puoliso kyyditsi minut ison tien varteen, mistä jatkoin kahden puutarhaystävän kyydissä kohti hörhötapaamista. Viikonlopun reissu oli uskomattoman hieno, tunnelma tavattoman lämmin. Minäkin, joka tunnen ulkopuolisuutta kaikkialla, olin nyt omieni joukossa. Tapasin ensi kertaa ihmisiä, joiden kanssa olen keskustellut ja joiden puutarhoja ihastellut netissä vuosikaudet. Ihmisiä, jotka minulle ovat guruja ja legendoja. Olin heidän tietojensa, kokemuksensa, empaattisuutensa ja levollisuutensa määrästä päätellyt että heidän täytyy olla iällä. Mitä kukkua! Valtaosa varmaan nuorempia kuin minä! Ja miten hauskoja, välittömiä ja iloisia he ovatkaan! Jos nauru todella pidentää ikää, elän 150-vuotiaaksi.

Kävimme ryhmän jäsenen yksityispihassa, yhdessä laajassa julkisessa puistossa ja kahdessa omaa luokkaansa olevassa puutarhamyymälässä. Joka paikasta peräkonttiin kertyi erityisen ihanaa istutettavaa. Tosin kaikki ovat vielä karanteenissa kotiloiden varalta. 

Kotona oli poissa ollessani tapahtunut taimenvaihtoa omia aikojaan: portille jättämäni ylimääräiset kivikkokasvit ja akileijat olivat löytäneet uuden kodin ja tilalle oli ilmestynyt toivomaani ruskoliljaa. Olen jatkanut ylimääräisten vientiä portille - ainakin tarjolle ennen kompostiin heittämistä, joka on minulle aika korkean henkisen kynnyksen takana.

Esikasvatusten ulkoilutuskärsivällisyyteni loppui noin viikkoa liian aikaisin. Sepon päivän jälkeen on kuulemma lämpötilojen osalta turvallista istuttaa kesäkukat ulos. Tosin voihan pakkasta olla Suomessa vaikka juhannuksena. Minä istuttelin ensimmäiset isoihin ruukkuihin viikkoa aiemmin. Osa on  yhä laittamatta. Osa kärähti auringossa. Verenpisarat ovat räjähtäneet tuulessa. Tomaateilla on saunalämpötila eteläterassin pikkukasvihuoneessa. Ensi keväänä en esikasvata yhtään kasvia. No, ehkä keijunmekkoa ja jotain muuta köynnöstä. Ensi talvena en tee lainkaan perennojen hankikylvöjä. Ja ensi kesänä lehmät lentävät eikä kyläkouluja lakkauteta.

Illalla ruokin kissat ja istahdin kuvankäsittelyohjelman ääreen. Toinen kissa kävi oksentamassa ruuat jaloilleni. Molemmat menivät sänkyyni nukkumaan. Pääpäässä nukkui kuopus. Hain kuopuksen sängystä peiton ja vetäydyin terassin sohvalle nukkumaan. Lämpötila oli noin viisi astetta. Se oli yhtä ihanaa kuin viime kesänäkin. Taidan yöpyä ulkona koko kesän.

Blogi lähtee kesälomalle ja minä pihalle. Palaan vielä, ainakin hetkeksi. Kiitos sinulle, lukijani. Olet ollut tärkeä osa toipumisprosessiani.

 

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Pääsiäiskäpyjä

Nopia viesti vain että aika hyvin sujuu. Puolison kanssa kuljetaan töihin yhtä matkaa, lähtö kuudelta, paluu neljältä, paitsi kun kuopuksen kanssa pitää joka päivä poiketa leikkipuistoon niin viideltä. Vaikka puolisolla on kolmenlaisia työvuoroja, minun lomani alkuun asti on koko ajan tämä sama 7-15 -vuoro. Työpäivät tuntuvat sujuvan tällä tavoin sukkelammin - mutta niin sujuvat illatkin. Pian pitää mennä nukkumaan. Pienokainen nukkuu jo.

Töissä on pitkästä aikaa tolkun tekemistä muutamaksi päiväksi. Osa sellaistakin mistä tunnen selviytyväni.

Lapset saivat ihan kelpo todistukset ja siirtyvät kolmannelle ja kuudennelle luokalle. Ensi syksynä alkava lukuvuosi on se ainoa jolloin kaikki kolme tenavaa ovat samassa koulussa, kun pienokainenkin menee jo eskariin.

Valmistaudun (henkisesti) ensi viikonlopun pieneen puutarhamatkaan ja kesäkuun lopun taimenvaihtotapahtumaan. Sain viimein kesäkukat ja kurpitsat kylvettyä, saa nähdä ehtivätkö kukkia ennen talvea. Olen saanut yhden (1) ötökänpistoksen, joka kutiaa viheliäisesti nyt jo neljättä vuorokautta. Olen kokeillut kaikkea pihkavoiteesta kortisoniin. Onneksi meillä on tuulinen piha ja hyvin vähän ötököitä. Kissan naamasta on poimittu ensimmäinen punkki.

Äitisorsa on nostanut viikonlopun aikana kytkintä jättäen jälkeensä kolmet munankuoret ja kasan untuvia. Kaikkea hyvää nuorelle perheelle, toivottavasti löysivät turvallisesti vesistön ääreen.

Aukioloaikaani tuli maanantaina pieni poikkeus: kesälomaraha. On se toki nyt jo käytetty - velkojen maksuun, NeoLifeen ja ruuvipaaluihin.

Viisivuotias, joka sinnikkäästi pitää Pikku Prinssin Kettu -pehmoaan oravana, tuumaili päivällispöydässä: 

Kun oravilla on pääsiäinen, ne ei saakaan pääsiäismunia vaan pääsiäiskäpyjä. Eikä niiden pääsiäiskävyissä ole suklaata vaan pähkinöitä.
Niinpä. Uuden elämän alkuhan niissäkin piilee, kävyissä ja pähkinöissä, aivan kuten munassa. Hyvin kävisivät pääsiäisemmeeksi muillekin kuin oraville.

Lopuksi ikävä uutinen ihan puskasta päin näköä: avioero lapsen parhaan ystävän perheessä. Onneksi ystävä kuitenkin jää paikkakunnalle asumaan.

Hyvää ötyä!

Malus toringo var. sargentii, marjaomenapensas