Sitä tikulla nenään jonka kurkkua kaihertaa. Tällaisen uuden sananlaskun opin hiljattain. Esikoisen kanssa tuli käytyä jälleen koronatestissä. Saatiin onneksi negatiivinen tulos. Testattavien virta oli katkeamaton ja ohjeistus sekä järjestelyt varsin toimivat. Testitulosta odotellessa piti kuitenkin perua tältä viikolta viiden ihmisen kotikäynnit ja pari sairaalakäyntiä. Kuopuksen tukihenkilö onneksi meni kysymään olisiko jotain missä hän voisi auttaa. Annoin hänelle sitten kaikki puhelinnumerot, hetut ja aikataulut ja hän hoiti perumisen.
Kuopus kävi perjantaina ratsastamassa. Lauantaina ratsu sairastui ja sunnuntaina kuoli. Etäisempikin havainnoija hoksasi, että nyt tulee vähän liian taajaan näitä suru-uutisia pienelle ihmiselle.
Maanantaina alkaa perhearviointi. Kolmen ammattilaisen ryhmä - perheterapeutti, sosiaalityöntekijä ja psykiatrinen sairaanhoitaja - käyvät meillä kolmen kuukauden ajan 1-2 kertaa viikossa ja arvioivat perheen tuen tarvetta. Yritän olla olematta liian karhea vaikka mielestäni tuen tarpeen pitäisi olla jo kaikille sitä tietoa tarvitseville sangen selvä monen aiemman ammattilaisen lausuntojen perusteella. Sosiaalityöntekijämme esimiehelle nämä tukihenkilöiden, nepsyvalmentajien, toimintaterapeuttien, erityisopettajien ja yliopistollisen sairaalan lastenpsykiatrian yksikön henkilökunnan havainnot eivät riitä vaan tämä alituisessa rahapulassa oleva taho päätti sitten kustantaa tällaisen uuden nyrkin meitä havainnoimaan.
Nyrkin nokkanainen halusi painottaa, että arviointi on huono sana. Hän käyttäisi mieluummin sanaa tutkimus. Eivätkä he tule ulkopuolelta tutkimaan vaan perheemme ja nämä kolme yhdessä tutkimme ja pohdimme asioita. Sosiaalityöntekijä halusi painottaa, ettei tämä tarkoita sitä, että teiltä yritetään saada tuet pois. Yliopistosairaalan lastenpsykiatri tokaisi sosiaalityöntekijälle, että no tämä nyt on täysin turha arviointiprosessi.
No, kyllähän meidän sohvalle mahtuu. Kunhan pitävät maskia ja turvaväliä eivätkä koske mihinkään.
Jouluvalot ovat syttyneet etu- ja takapihalle, etä-Hoosianna hoilattu, lintujen ruokinta aloitettu, kranssihavut käyty napsimassa ystävän kaatuneesta kuusesta, ensimmäiset lahjat paketoitu, joulukortit kirjoitettu ja saaristolaisleivän ainekset kirjattu ostoslistaan. Päivät sujahtavat litterointihommissa mutta verrytellessä ehtii sentään jotain pientä jouluista. Ehkä jo huomenna vaihdan verhot.
