perjantai 17. toukokuuta 2019

Jättipotti

Saimme täysosuman opettajalotossa. Pienemmän nepsyn opettaja palaa syksyllä opintovapaalta ja minua harmitti että joudumme luopumaan sijaisesta, joka on aivan timantti. No, ilmeni, että sijainen on saanut viran yläkoulun puolelta ja hänestä tulee syksyllä isomman nepsyn opettaja. Ja pienemmän ope on opintovapaansa aikana opiskellut nepsyvalmentajaksi. Ei nyt millään kovin paljon paremmin olisi voinut mennä tämä.

Työttömyyskassasta tuli kirje, jossa kerrottiin että minulle on 1.10. alkaen maksettu aiheettomasti työttömyyspäivärahaa, koska olen ollut Kevan leivissä. Rahat peritään takaisin. Ikinä en ole ollut niin lähellä hirttäytymistä kuin tuon kirjeen saatuani. En ehtinyt (enkä olisi kyennytkään) samana päivänä alkaa selvitellä asiaa, onneksi, sillä seuraavana päivänä tuli työttömyyskassasta uusi kirje, jossa kerrottiin että Keva on maksanut kaiken tarvittavan ja minulle jää maksettavaksi nolla euroa. Yhtään en ymmärrä mitä hölöpömpömppää tuo kaikki oli enkä jaksa sillä päätäni vaivata, mutta mietiskelin vaan, että kuinka paljon itsemurhayrityksiä aiheuttaa se, että tuollaisia kirjeitä paiskotaan postissa niille, jotka eivät ole henkisesti ihan vahvimmillaan.

Olen käynyt sairaalassa neljä kertaa viimeisten kahdeksan päivän sisään. Joka kerta palaveri eri porukan kanssa. Pää on ihan sekaisin. Monenlaisia Kelan lomakkeitakin täyteltiin ja perhekuntoutusasioita tutkittiin. Piiperöni lähtee maanantaina viideksi viikoksi lastenpsykiatrian osastolle. Viikonloput ja helatorstain on tietysti kotona. Isompi sai tänään matikankokeesta ysi puoli, veti sen vessanpöntöstä ja istui loppupäivän pöydän alla. Se on kuulkaa kymppi tai ei mitään. Näin se menee. Juuri kun melkein ehdit rentouttaa hartiat että huhhuh, meillähän menee nyt ihan mukavasti (ja ehdit kertoa sen hoitotahollekin), niin kaboom.

Yritin taas varata kiireetöntä aikaa terveyskeskuksesta sille lääkärille, joka on perillä asioistani. Tarvitsen ajan toukokuun puolelle sairausloman jatkamisen takia. Enkä edes tiedä tarvitsisinko koko saikkua Kevan puolesta, mutten todellakaan aio selvittää asiaa. Enkä kokeilla periikö Keva tuet takaisin jos en olekaan enää saikulla. Eipä mitään aikoja ole tietenkään, soita kuule maanantaiaamuna päivystykseen, tämä lääkäri päivystää silloin niin annetaan sulle päivystysaika. Joo. Siinä kai sitten vartissa hoidetaan se toinenkin asiani, tehdään suunnitelma lääkkeiden vähentämiseksi ja lopettamiseksi. Päivä päivältä tuntuu enemmän siltä, että syön niitä turhan päiten. Mieliala on korkealla ja virtaa piisaa. Johtuuko keväästä, parannellusta ruokavaliosta, CPAP-laitteesta vai mistä. Ehkä kaikesta.

Pihalla odottaa kymmenen kuution multakuorma. Akillesjänne antaa välillä tehdä puutarhahommia, välillä se on niin kipeä, että 800 mg:n Buranan jälkeenkin väännän itkua. Otapa tuostakaan selvä. Tällä viikolla olen maannut kukkapenkissä kitkemässä vuohenkelloa. Ja syönyt pois vuohenputket.

Mene pihalle, mene metsään, luonto on herännyt, kaikki vihertää, linnut laulavat, tuomet tuoksuvat, mene pihalle, mene metsään! Sillä pian, ällistyttävän pian se on ohi. Sain eilen uuden epäjärjestelmäkameran, kallein investointi itseeni ikinä, ja nyt taidan lähteä kokeilemaan sitä. Kädet vähän tärisevät siltä varalta jos se todella on niin hyvä kuin esitteissä luvataan.