Tunnelma on syvällä maan alla. Paljon syvemmässä kuopassa kuin itse jaksaisin kaivaa. Ei ole haluja edes avautua kenellekään. Tietenkään asiat eivät - onneksi - ole niin pyllyllään kuin minusta tuntuu, mutta juuri nyt on vaikea ajatella asiaa siltä kannalta.
Ensi alkuun kyselin - sosiaalitoimiston toimeksiannosta - Pelastakaa Lapset ry:ltä mitä tukiperhehakemuksellemme kuuluu. Se on jäissä, koska meillä on lomaperhe. Kysyin, sulkevatko nämä kaksi toisensa pois. Eivät kuulemma sulje, mutta tukiperhettä ei kuitenkaan nyt meille haeta kun meillä on lomaperhe. Se ei olisi lasten edun mukaista. Ilmoitin Pelan rouvalle ja myöhemmin myös sosiaalityöntekijälle, ettei minun roolini ole toimia tulkkina ja sanansaattajana heidän instanssiensa välillä. Kehotin heitä puhumaan keskenään, kunhan sosiaalitoimi edes pääsee ensin selville siitä, onko se tässä mukana vai ei. Tuntuu olevan kovin vaikeasti selvitettävä asia. Lue: raha.
Puoliso tapasi kuopuksen eskariopettajan koulun pihalla. Opettaja kertoi, että kuopuksen itsetunto on kovin matalalla ja hän väittää ettei osaa mitään. Täsmälleen siis kuten keskimmäinenkin. Puoliso kertoi että keskimmäinen odottaa psykologin testeihin pääsyä ja piti päästä jo joulukuussa, mutta mitään ei ole kuulunut. Opettaja kysyi että mitä jos hän tekisi koulun puolelta lastensuojeluilmoituksen, se yleensä vauhdittaa avun saantia. Puolison mielestä ajatus oli hyvä. Kun perjantai-iltana kuulin tästä, minustakin ajatus oli hyvä.
Maanantaina sain kesken oppitunnin sosiaalitoimesta viestin: pitää tavata, koululta on tullut lastensuojeluilmoitus. Minä, joka en tietenkään muistanut perjantaina käytyä keskustelua lainkaan, menin aivan kuralle, paniikkiin, totaalisen kauhun valtaan, mitä nyt on tapahtunut. Mitä nyt taas? Sain perhetyöntekijän puhelimitse kiinni ja hän luki ilmoituksen minulle. Vasta silloin käsitin että niin joo, juurihan tästä oli perjantaina puhe.
Ja toden totta - auttoipa ilmoitus tai ei - keskimmäinen sai kolme psykologiaikaa tälle ja ensi viikolle. Eilen samalla kun lapsi meni psykologille, menimme puolison kanssa sosiaalitoimeen keskustelemaan opettajan tekemästä ilmoituksesta. Mutta kas, se ei ollutkaan ainoa! Opettaja on soittanut sossuun jo lokakuussa huolestuneena, koska kuopuksen perushoito on vähän niin ja näin. Lisäksi lasta ei ollut yhtenä päivänä haettu iltapäivähoidosta sovittuun aikaan. Äiti haki vasta kolme varttia myöhemmin eikä ollut yhtään huolestunut. Tämä puhelu siis lokakuussa ja meille kerrottiin vasta nyt. Sosiaalityöntekijä on odottanut opettajalta kirjallista ilmoitusta, muttei ole saanut.
Tuona myöhästymispäivänä puoliso muisti työvuoronsa väärin ja meni vahingossa aamuvuoroon. Teki sitten luonnollisesti sen iltavuoronsakin siihen perään, muttei muistanut ilmoittaa minulle. Sellaista sattuu. Joitakin kertoja hän on mennyt vahingossa töihin myös vapaapäivänään. Minulla oli etäviikko, olin kotona ja huomasin kyllä, ettei isää ja lasta kuulunut kotiin tavanomaiseen aikaan. Osapuolet tuntien arvelin että he ovat jääneet koulun pihan leikkivälineisiin tai poikenneet lähikauppaan. Vasta julmetut puoli tuntia myöhemmin soitin puolisolle: missä te olette? Silloin puoliso tajusi ettei ole ilmoittanut minulle, että minun pitäisi hakea lapsi hoidosta. Ryntäsin tietysti hakemaan ja selitin iltapäivähoitajalle mitä oli sattunut. Mutten ymmärtänyt että minun olisi pitänyt olla myös huolissani. Olen käynyt pari vuotta terapiassa ja syönyt kolme vuotta kaksin käsin lääkkeitä, jotta en olisi koko ajan niin huolestunut kaikesta. Ei ei ei, kyllä pitäisi ymmärtää olla huolestunut.
Ja tuo perushoito. Niin ja näin. Siis mitä? Opettaja tarkoittanee sitä, että lapsi kaipaa aikuista seuraa, hänellä on aikuisen nälkä. Tietenkin. Äiti on 2/3 viikoista poissa, isällä on työpäivän jälkeen kaksi muutakin yhtä paljon - ja pahoina päivinä enemmän - huomiota vaativaa lasta käsissään. Kuitenkin epämääräisestä ilmaisusta perushoito niin ja näin minulle syntyy lähinnä kuva että lapsi käy eskarissa likaisena, unisena ja nälissään, silloin kun nyt sattuu käymään.
Niin työlästä ja ajoittain liki mahdotonta kuin se onkin, lapsemme ruokitaan ja laitetaan ajoissa nukkumaan. Hampaat pestään aamuin illoin tai vahditaan että pesevät itse. Kännykät isä panee talteen yöksi. Puhtailla lapsilla on puhtaat, ehjät vaatteet. Isä painii ja tekee jättikutihirviöhyökkäyksiä. Pienintä pidetään sylissä ja isompia halataan, jos se heille sopii. Joka päivä kysytään jokaiselta, mitä kuuluu ja kuunnellaan vastaus myös. Joka päivä syödään päivällinen yhdessä ja yritetään myös huolehtia läksyistä. Lapsille luetaan iltasatu ja lauletaan iltalaulu joka ilta. Eilen illalla laitoin kurkunviipaleet jokaisen silmille.
Ensi keskiviikkona puoliso tapaa koululla oppilashuoltoryhmän: opettajan, kuraattorin, rehtorin, erityisopettajan ja sosiaalityöntekijät. Minä en onneksi pääse paikalle. Toivon että puoliso muistaa pyytää tarkennusta niin ja näihin ja kysyä mistä minun olisi pitänyt olla huolestunut.
Kilpirauhasarvot ovat P-T4-V 13.5 ja P-TSH 0.30 ja samalla lääkityksellä jatketaan. Huhtikuussa seuraava kontrolli. Sen sijaan v*tutuslääkkeen annostusta olisi kai syytä nostaa.
