Opintojen henkilökohtaistamishaastatteluja varten kaivelin tänään esille koulu- ja työtodistukseni. Voi hyvän tähen sitä kiitettävien arvosanojen määrää. Saksan kielestäkin monena vuonna ysiä ja parina viimeisenä kymppi. Jonkun erityisen atk-koulutuksenkin olen käynyt kauppiksessa ja saanut kiitettäviä arvosanoja. Arvaa osaanko saksaa tai ymmärränkö jotain atk:sta. Juu, en. Saati että kauppiksen käyneenä osaisin tehdä liiketoimintasuunnitelman, mikä myös kuuluu puutarhuriopintoihin. Mutta onhan se hienoa paperista lukea että joskus on ollut taitava ja osaava.
Erityisherkkyyteen tutustuminen on selittänyt paljon: Miksi en halua osallistua juhliin ja väenkokouksiin, miksen nuorenakaan käynyt baarissa tai kartsalla, miksi en käytä koruja, jakkuja tai paitapuseroita, miksi olin lapsena "nirso" syömään, miksi en halua katsoa kauhu- tai väkivaltaelokuvia, miksi mokat ja epäoikeudenmukainen kohtelu jää vuosikausiksi mieleeni pyörimään, miksi olen itseltäni kohtuuttomia vaativa perfektionisti, miksi noudatan pilkuntarkasti sääntöjä, miksi lapseni ei suostu yöpymään kesäleirillä, käyttämään alusvaatteita (eikä paljon päällysvaatteitakaan), opettelemaan uusia asioita, osallistumaan ryhmätöihin, syömään ruokaa joka on sekoittunut toiseen ruokaan ja niin edelleen.
Etäviikko alkamassa. Erikoistumisopintojen kasviluetteloja voisin hieman vilkaista. On mielettömän ihanaa saada olla kotona yksin! Kunpa lasten koulupäivät olisivat pitempiä! Lomaperheen äiti laittoi viestiä että heille sopii helmikuussa mikä viikonloppu vain. Kunpa viikonloput olisivat pitempiä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti