Puoliso osti pienen dieselin työmatka-autoksi. Työmatkat tulevat lainoineen veroineen maksamaan reilut 60 euroa kuukaudessa per työläinen. Bussimatkat maksaisivat toistasataa euroa ja vuoroja kulkee silloin kun kulkee. Ja lähtee mistä lähtee. Vaan entä jos parin kuukauden päästä lähdenkin opiskelemaan? Entä jos neljän kuukauden päästä puoliso jääkin työttömäksi? Entä jos taivas putoaa? No höh. Sitten myydään auto pois.
Lauantaiaamuna varhain puoliso kyyditsi minut ison tien varteen, mistä jatkoin kahden puutarhaystävän kyydissä kohti hörhötapaamista. Viikonlopun reissu oli uskomattoman hieno, tunnelma tavattoman lämmin. Minäkin, joka tunnen ulkopuolisuutta kaikkialla, olin nyt omieni joukossa. Tapasin ensi kertaa ihmisiä, joiden kanssa olen keskustellut ja joiden puutarhoja ihastellut netissä vuosikaudet. Ihmisiä, jotka minulle ovat guruja ja legendoja. Olin heidän tietojensa, kokemuksensa, empaattisuutensa ja levollisuutensa määrästä päätellyt että heidän täytyy olla iällä. Mitä kukkua! Valtaosa varmaan nuorempia kuin minä! Ja miten hauskoja, välittömiä ja iloisia he ovatkaan! Jos nauru todella pidentää ikää, elän 150-vuotiaaksi.
Kävimme ryhmän jäsenen yksityispihassa, yhdessä laajassa julkisessa puistossa ja kahdessa omaa luokkaansa olevassa puutarhamyymälässä. Joka paikasta peräkonttiin kertyi erityisen ihanaa istutettavaa. Tosin kaikki ovat vielä karanteenissa kotiloiden varalta.
Kotona oli poissa ollessani tapahtunut taimenvaihtoa omia aikojaan: portille jättämäni ylimääräiset kivikkokasvit ja akileijat olivat löytäneet uuden kodin ja tilalle oli ilmestynyt toivomaani ruskoliljaa. Olen jatkanut ylimääräisten vientiä portille - ainakin tarjolle ennen kompostiin heittämistä, joka on minulle aika korkean henkisen kynnyksen takana.
Esikasvatusten ulkoilutuskärsivällisyyteni loppui noin viikkoa liian aikaisin. Sepon päivän jälkeen on kuulemma lämpötilojen osalta turvallista istuttaa kesäkukat ulos. Tosin voihan pakkasta olla Suomessa vaikka juhannuksena. Minä istuttelin ensimmäiset isoihin ruukkuihin viikkoa aiemmin. Osa on yhä laittamatta. Osa kärähti auringossa. Verenpisarat ovat räjähtäneet tuulessa. Tomaateilla on saunalämpötila eteläterassin pikkukasvihuoneessa. Ensi keväänä en esikasvata yhtään kasvia. No, ehkä keijunmekkoa ja jotain muuta köynnöstä. Ensi talvena en tee lainkaan perennojen hankikylvöjä. Ja ensi kesänä lehmät lentävät eikä kyläkouluja lakkauteta.
Illalla ruokin kissat ja istahdin kuvankäsittelyohjelman ääreen. Toinen kissa kävi oksentamassa ruuat jaloilleni. Molemmat menivät sänkyyni nukkumaan. Pääpäässä nukkui kuopus. Hain kuopuksen sängystä peiton ja vetäydyin terassin sohvalle nukkumaan. Lämpötila oli noin viisi astetta. Se oli yhtä ihanaa kuin viime kesänäkin. Taidan yöpyä ulkona koko kesän.
Blogi lähtee kesälomalle ja minä pihalle. Palaan vielä, ainakin hetkeksi. Kiitos sinulle, lukijani. Olet ollut tärkeä osa toipumisprosessiani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti