Kirjeenvaihtoa

Lokakuu. Paljon on koulussa tähän mennessä tehty ja opittu, hiki päässä paiskittu hommia puutarhassa, pellolla ja kasvihuoneissa. Käytetty päältä ajettavaa leikkuria, harjakonetta ja raivaussahaa, enimmäkseen hienossa säässä. Tentitty kukkia, pensaita ja puita elävistä kasvinosista. Onneksi tosi vähän istuttu luokassa huonossa sisäilmassa, mutta talvella sitäkin tietysti on luvassa. Jännittää miten pysyn hereillä. Viime viikolla käytiin EA1-ensiapukurssi ja taidoille tulikin heti käyttöä kun pienokaisen pottuvarvas jäi tuolin jalan alle. Meillähän ei saa keikkua tuoleilla mutta jotenkin se tuoli vain hyökkäsi kimppuun.

Etä- ja syyslomaviikoilla yritän saada pelargonit ja niiden varmuuskopiot, verenpisarat, enkelinpasuunat, murattimikaniat, ruukkukärhöt, keijunmekot ja lumihiutaleet talviteloille ja viimeiset taimet kotipihassa maahan. Ja suorittaa ensimmäisen näyttökokeen. Niin hurjia yöpakkasia on, että maa on jäässä pitkälle iltapäivään ja näyttöä jo kertaalleen siirretty säätilan vuoksi. Puolison betonivalun kohtalokin jännitti, mutta kyllä se näyttäisi onnistuneen. Etupihan patio tuli valmiiksi, minä painelin pienillä pyöreillä kivillä reunukseen tekstin 

Vaikuttaa siltä että olen yhtäkkiä jonkinlainen mallioppilas. Koulutusohjaaja kysyi saako kopioida työselosteeni toiselle opiskelijalle. Jäi kysymättä miksi juuri minun. Samainen ohjaaja järjesti valokuvauskilpailun, johon lähetin parikymmentä kuvaa. Ne ovat kuulemma kaikki täydellisiä. Minusta tuossa on kyllä vahvaa liioittelun makua. Kuvausaikaa on vielä jäljellä, ehkä ehdin ottaa jonkun oikeasti hyvänkin kuvan.

Tänä aamuna aloin viimein kirjoittaa kuukausitolkulla suunnittelemaani kirjettä anopille. Iltapäivällä posti toi häneltä kirjeen, jossa hän kutsuu lapsenlapsia jouluksi luokseen. Muut ovat tulossa jouluksi Suomeen kuten aina, mutta hän ei jaksa matkustaa. Vastasimme saman tien että tulevat jos mies saa lomaa. Olettaen että hänellä on tuolloin työpaikka. 

Kävin aamulla labrassa ja tulokset tulivat parin tunnin kuluttua kännykkään. En ole jaksanut vielä perehtyä. Hemppa näytti olevan 128. Lääkäri vastasi viimein viestiini ja antoi minulle sopimattoman ajan. Täytyy vääntäytyä sellaiselle mutkalle että se sopii.

Vietin päivän kaksin kuopuksen kanssa maalikylillä. Ihan oikeaa laatuaikaa. Lapsi ei kitissyt vaikka reissu kesti monta tuntia. Ei valittanut varvastaan vaikka selvästi varoi sitä. Ei pitkästynyt eikä väsynyt. Piti äidin kädestä kiinni ja pulputti vuolaana virtana havaintojaan elämästä. Pisteli tyytyväisenä poskeensa salaatit, majoneesit ja dippikastikkeet, jotka nähdessään vanhemmat sisarukset olisivat kiivenneet seinille. Kotiin tuomisina hyvä mieli, facekirppistreffeillä lunastettu pikakokki, ruokaa, kolme tuubia vaahtoamatonta hammastahnaa, pari kirpparilöytöä sekä heijastinliivi toisellekin koiralle. Arvelin että Savu saa hepulin kun puen liivin sille, mutta otus yllätti eikä ollut moinaankaan. Minä sen sijaan sain megahepulin kun löysin valtavan kaivannon pilvikirsikan alta paikasta, jossa vielä eilen kasvoi variegata varjorikkoa ja valkoista kuunliljaa.

 Ai eikö olis saanu?