Kymmeneen laskemista on jouduttu käyttämään niin paljon, että koirat alkavat nykyään haukkua jo kakkosen kohdalla.
Ulkoilumme on kävelyä metsässä, tasapainoilua puunrungoilla, hyppelyä rantakiveltä toiselle, kepin heittoa koirille, piilosta, vakoilua. Lapsilla on hauskaa. Mutta ei se auta. Seuraavana päivänä heidän ulos saamisensa on vähintään yhtä vaikeaa.
Takavarikoin kännykät ja piilotin tietokoneen hiiren. Lapset alkoivat lukea ja leikkiä. Eivät kuitenkaan totella. Vasta perjantai-iltana valittivat kun ei ole kännykkää. Lupasin puhelimen sille, joka pesee hampaansa ja pukee yöpuvun päälle. Ja kas, ihme tapahtui! Viidessä minuutissa oli hommat hoidettu ja rauha talossa. Isä ja äiti saivat katsoa Vain elämää.
Tänä viikonloppuna mies on kaveriensa kanssa, lapset viimeinkin lomaperheessä. Ihanaa olla yksin kotona, ihan rauhassa. Neljää Ruusua mukaillen
Maanantaina kävin omalääkärillä. Ajatuksenani oli lääkkeiden vähentäminen, mutta sainkin entisten lisäksi beetasalpaajat. Pyritään hidastamaan sykettä ja sitä kautta alentamaan verenpainetta. Ensimmäinen lääkäri, joka reagoi älyttömään leposykkeeseeni (80-100) vaikka olen monelle sitä esitellyt. Kokeillaan beetasalpaajia kuukausi ja palataan asiaan. Ensi maanantaina menen verikokeisiin: maksa, munuaiset, suola, sokeri, rasva - niin olikohan tämä lähete vai ostoslista?Nyt on väsyneen äidin vapaapäivä,kukaan ei tarvitse minua tänäänTahdon omistaa minulle vuorokauden,unohtaa pyykit ja tiskivuorenOlla yk-sis-tään!
Aroniakattaus odottaa peuroja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti