tiistai 22. elokuuta 2017

Viimeinen näyttö

Sain neljä näyttötehtävää ja kymmenen päivää aikaa niiden tekemiseen. Kaksi päivää on kulunut ja noin 70 prosenttia tehtävistä on tehty. Arveleminen ja ihmettely ovat jääneet ja hommat hoituvat napakasti mutta nautiskellen. Tämänpäiväisten istutusten jälkeen haalarin lahkeissa oli ainakin kilo savea. Onneksi asuntolassa on pesukoneet. Hiki ei enää valu silmiin eikä silmälaseihin: pujotin otsalleni juiceleskis-tyylisen hikinauhan.

Tuo ihmeellinen, idyllinen, monipuolinen taitavasti johdettu taimisto henkilökuntineen ja opiskelutovereineen on ollut minulle sekä terapia että lääke. Hirvittää millainen romahdus tulee kun kaikki loppuu. Mietin pääni puhki miten voisin päästä sinne töihin. Samaa on varmaan miettinyt moni opiskelija vuosien mittaan.

Syyskuun ensimmäisellä viikolla on ainakin neljä tapaamista. Sosiaalitoimi ja perheohjaajat tulevat meille pitämään palaveria. Menen puolison kanssa sairaalaan tapaamaan kahta psykiatrista sairaanhoitajaa. Käyn koululla esittelemässä liiketoimintasuunnitelmani. Tapaan erikoistuvan lääkärin vaikken oikein tiedä miksi. Ai niin, Kelaa varten se kai oli. Pitäisi varmaan taas kerran yrittää saada ajatukset kasaan ja koota ongelmat paperille. Avustaja, itsenäinen ulkoinen muisti siihen hommaan olisi tarpeen. Millaista se minun elämäni olikaan:
- ajatus kulkee tahmeasti, katkeilee ja hajoaa
- en ymmärrä mistä puhutaan
- pitkäjänteisyys puuttuu, luovutan jos ei heti onnistu
- lähimuisti ei toimi
- kaikki on aina hukassa
- en näe kookkaitakaan etsimiäni tavaroita vaikka ne ovat esim. pöydällä edessäni
- keskittymiskyky hukassa, en jaksa esim. lukea
- en jaksa olla tekemisissä ihmisten kanssa, oman perheenkään
- en useimmiten pysty vastaamaan puhelimeen jos en tiedä kuka soittaa
- aloitekyky kadoksissa, tuijottelen tyhjyyteen
Jatkuu ensi numerossa.

Perheterapiaan emme saaneet maksusitoumusta. En olisi varmaan jaksanut mennäkään.

Saimme pidettyä lasten kimppasynttärit sukulaisille. Oli hienoa tavata oma klaaninsa pitkästä aikaa. Kaikki he tulivat vaikken ole aikoihin jaksanut pitää yhteyttä tai osallistua heidän juhliinsa. Sää suosi ja väki turisi terassilla, kenelläkään ei ollut kiire pois. Koti esitti hetken aikaa siistiä.

Seulontamammografiasta sain terveen paperit. Seuraava kuvaus kahden vuoden kuluttua.

1 kommentti:

  1. Mulla on ollut tuota samaa puhelinkammoa. En tiedä mikä siinä on, pelkääkö sitä ettei osaakaan vastata vai eikö osaa esim kieltäytyä puhelinmyyjien tarjouksista. En aina jaksa sukulaisillekaan vastata. Jaksamista taas <3

    VastaaPoista