Lokakuu sujahti ohi jättämättä suuria muistoja ja pian on marraskuukin historiaa. Siihen sisältyy kuitenkin ainakin kaksi hienoa juttua ja yksi tosi surullinen.
Pääsin Kelan Silmu-kuntoutukseen. Se on pituudeltaan 3 x 5 vuorokautta. Jaksojen välissä on aina puoli vuotta aikaa pyrkiä kohti tavoitteitaan, jotka jokainen ryhmäläinen kirjasi GAS-lomakkeelle ensimmäisen jakson viimeisenä päivänä. Laitoin tavoitteiksi syömisen, liikkumisen ja nukkumisen kohentamisen.
Heti kotiin tultua rukkasin ruokavaliotani minimoimalla eläinrasvan, lihan, sokerin ja vehnän käytön. Olen kokkaillut lasagnettea herkkusienistä, paprikasta, kesäkurpitsasta, sipulista, parsakaalista, lehtikaalista ja valkosipulista. Juustoraastetta päälle. Lapsethan eivät tällaista ruokaa suostu maistamaankaan, joten heillä vanha tuttu jauheliha-broilerisuikalelinja jatkuu. Mies sentään tykkäsi. Ja minä. Omaksuin tämän ruuan jo 20 vuotta sitten asuessani pari vuotta kimppakämpässä kasvissyöjäystäväni kanssa. Turkkilaisen partajugurtin vaihdoin 2-prosenttiseen kreikkalaiseen. Taivaallisen hyvää mansikkasoseen ja puolukoiden kanssa. Paahdetulle ruisleivälle laitan kolesterolia alentavaa rasvaa, tomaattia ja salaattia. Hyvin maistuu ilman leikkeleitä. Melkein joka päivä syön keitetyn munan tai raejuustoa. Smoothieta litkin kaksi tuopillista päivässä. Se koostuu entiseen tapaan parsa- ja lehtikaalista, sitruunasta, mustaherukoista, mustikoista, puolukoista, tyrnistä, pellavansiemenrouheesta ja neitsytoliiviöljystä, makeutukseksi yksi banaani. Koetan pitää ateriavälit lyhyinä, enintään kolmen tunnin pituisina. Muutokset ovat radikaalimpia kuin mitä sairaanhoitajan kanssa kuntoutuksessa sovin. Olen vähän semmoinen laidasta laitaan -persoona. Ennen kuntoutusviikkoa noudatin Ei mitään väliä -ruokavaliota ja kiskoin rasvaa ja sokeria kaksin käsin. Mitään täyskieltoja en ole nytkään itselleni asettanut. Herkkuja ei tee mieli.
Kuntoutuksessa tutustuin vesijuoksuun. Minulla oli lajista aivan väärä käsitys. Sehän on kivaa, paljon kivempaa (ja tehokkaampaa) kuin uiminen. Ja monipuolista. Ikävä kyllä uimahallia ei ole 40 kilometrin säteellä. Koiralenkkien pituutta ja vauhtia olen hieman lisännyt ja polkenut muutamana iltana vartin kuntopyörää. Tarkastuslukiessani valmiita litterointeja tässä koneen ääressä keinutan itseäni puolelta toiselle kylkilihasten varaan. Hampaita pestessä treenaan pohkeita. Ostoslistalla on veivaamalla seisoma-asentoon nouseva työpöytä.
Yritän mennä nukkumaan joka ilta klo 22 mennessä. Tässä on tullut takkiin sillä lailla, että uni ei sitten tulekaan. Monta yötä on mennyt aivan pipariksi. Jatkan sinnikkäästi yrittämistä, tosin viime yönä valvoin puoli kahteen ihan oma-aloitteisesti. Yhteen menoon nukutun riittävän pitkän unen merkitystä ei pidä aliarvioida. Se vaikuttaa jaksamiseen, mielialaan, kognitiivisiin toimintoihin, vastustuskykyyn, painonhallintaan, ruokahaluun, you name it.
Kuntoutusryhmäämme kuuluu kymmenen masennusdiagnoosilla varustettua henkilöä, monen ikäisiä miehiä ja naisia ympäri Suomen. Hyvä porukka. Ohjattuja kymmenen ja viiden hengen ryhmäkeskusteluja ja naurua mahtui viiteen päivään runsain mitoin. Nyt pidämme kevyttä yhteyttä WhatsAppin avulla. Hämmästyttävällä tavalla koen saavani ryhmältä tukea näihin terveyspyrkimyksiini vaikken ole niitä sen kummemmin ryhmässä edes avannut. Joku kytkin päässä naksahti oikeaan asentoon.
Kuntoutusviikon torstai-iltapäivänä aloin saada naapureilta kuvaviestejä. Jokaisessa sama sisältö. Mustavalkoinen kissa jäänyt auton alle ja kuollut, onko teidän. Olihan se, meidän rakas pöllösilmäinen Ramses, kahdeksan vuotta. Kaikki yhdeksän henkeä menivät kerralla. Raato lojui lasten koulutien varressa sadan metrin päässä kotoa ja he kaikki ehtivät tulla koulusta ja kohdata ruhjoutuneen lemmikin ennen kuin isä tuli töistä. Kotiinpaluuni oli vaisu. Kaikki olivat murheellisia. Jopa lasten tukihenkilöille kissan kuolema oli kova paikka.
Sitten se toinen hieno juttu. Minulle myönnettiin kuntoutustuki koko ensi vuodeksi. Lääkäri saneli "haetaan jatkoa kuntoutustuelle" mutta lausuntoon tulostuikin "varataan jatkokuntoutus tuolle". Keva näköjään teki työtä käskettyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti