"Kettu juoksi metsään
ystäviä tapaamaan
viipaleina maukkaina"
Olen keski-ikäinen työssäkäyvä kolmen lapsen äiti. Perustin perheen melko myöhään, mistä syystä elän nyt pikkulapsiperheen ruuhkavuosiani samaan aikaan kun vaihdevuodet jo kurkistelevat nurkan takana. Arki on jo kymmenen vuoden ajan ollut riemukasta hullunmyllyä valo- ja kurapilkkuineen. Yöelämä on vilkasta, peiton alla on totisesti säpinää: legopalikoita, lelukoiria, tukassa nukkuvia lapsia ja kissan oksennusta. Yllä oleva runo on nelivuotiaani uusinta tuotantoa.
Melko pitkään olen ollut monien äitien tavoin väsynyt, ärtyisä ja muistamaton. Lopulta ruuvi kiristyi, volyymi kohosi ja muisti meni siinä määrin että oireilu alkoi haitata työntekoa ja ymmärsin hakeutua hoitoon. Veriarvot kilpirauhasineen päivineen olivat kunnossa. Pikkuhiljaa selvisi, että stressi ja masennus ovat syöneet muistini. Se kohta nupissani, missä muistin on määrä asua, on mennyt rusinaksi. Okei, minulla on siis keskivaikea masennus mutta jiiiihaa, en olekaan dementikko!
Lääkäri passitti minut psykologille sekä parin viikon sairauslomalle ja suositteli kokeilemaan mielialaa kohentavaa lääkitystä. Uuh. Kynnys minkäänlaisten lääkkeiden käyttämiseen on tosi korkea, mutta kun pohdiskelin tilannettani ääneen, erilaisista kaapeista alkoi tulla ulos ihmisiä, joilla oli masennuslääkkeistä hyviä kokemuksia. Pahaa sanottavaa oli vain niillä, joilla ei ollut omakohtaista kokemusta. Lääkärikin onnistui luonnehtimaan suosittelemansa serotoniinin takaisinoton estäjän minulle niin, että hienoisen hautomisen jälkeen päätin kokeilla. Lääke vaikuttaa hitaasti, sen vaikutuksen huomaa kuukausien kuluttua, jos ollenkaan. Se muodostaa pikkuhiljaa ikään kuin lavuaarin tulpan, joka estää kroppani tuottamaa serotoniinia valumasta viemäriin. Lääke kuulemma myös laskee puolestani kymmeneen, mistä ominaisuudesta uskoisin perheen ilahtuvan. En ole koskaan ollut kuuluisa kärsivällisyydestä ja pitkästä pinnasta.
Aloitin sekä sairausloman että lääkkeen käytön tänään. Sivuvaikutusluettelo oli sitä luokkaa, että mieli teki soittaa ambulanssi valmiiksi ennen kuin nakkaan pillerin nassuun. Vielä ei ole kuitenkaan ilmennyt mitään tavallista oudompaa. Paitsi, no, yhtäkkiä pätkähti päähän perustaa blogi. Sellaisesta ei ollut mainintaa tuoteselosteessa. Vietin aamupäivän metsässä, iltapäivällä huilasin kotona ja illalla kävin tapaamassa ystävääni hyvin, hyvin pitkästä aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti