maanantai 20. heinäkuuta 2015

Yötä päivää pihalla

Ystävälliset ja välittömät sosiaalityöntekijät kävivät ja ymmärsivät toki heti, ettei kyse ollut lapsen hoitamisen laiminlyönnistä, vai mikä ikinä se hätäkeskuksen luonnehdinta olikaan. Sanoin että kun nyt kerran olette siinä, kyllä mulla teille töitä on. Kahden isomman murun asioita. Meille järjestyi tapaaminen elokuun alkupuolelle. Puheliaampi sossu sai kontaktin kahteen huoneisiinsa linnoittautuneeseen tenavaan. Toinen suostui jopa puhumaan hänelle, toinen näytti ylä- ja alapeukkua. Kuulemma siltä väliltä -peukkuakin.

Sateettomat hetket olen viettänyt puutarhassa. Istutellut taimivaihdossa saamiani aarteita ja omia siemenkasvatuksia. Siirrellyt perennoja sopivampiin paikkoihin. Poiminut ylimääräisiä siementaimia talteen. Kaivanut uutta istutusaluetta. Kantannut nurmea. Kitkenyt #¤%& suolaheinää. Yhden kokonaisen päivän ruukutin pelargoneja uudelleen pienempiin ruukkuihin saamani ohjeen mukaan. Ne ovat kituliaita, osa suorastaan tuonelan porteilla. Ei voi kuin toivoa parasta. Verenpisarat, isonolaanat ja ahkeraliisat näkyvät sentään viimein heräävän eloon, kasvavat ja väsäävät nuppuja. Kosmos-, auringon- ja perhoskukat näyttävät myös siltä että saattavat ehtiä kukkia ennen talvea. Revonhännistä ja liuskamiinanköynnöksistä en ole ollenkaan niin varma. Samettiruusut kukkivat jo täyttä häkää. Petuniat ovat ylivoimaisesti onnistuneimpia kesäkukkakasvattejani.

Kasvimaa on tänä kesänä hyvin pieni. Salaattia, porkkanaa, pinaattia, tarhamaltsaa ja kolmenlaista kurpitsaa. Terassin seinustalla tomaattia, paprikaa ja pari kurkun tainta. Vedän ison ruksin seinään jos kurkuista tulee satoa. Vanhassa kelkassa kasvaa piparminttua, viherminttua, anista, timjamia, rosmariinia, basilikaa ja persiljaa. Ympäri puutarhaa kasvaa onneksi kolmenlaista mansikkaa ihan omia aikojaan. Marjapensaat ovat varmasti saaneet ainakin tarpeeksi vettä tänä kesänä. Mahtisatoa odotellessa.

Puoliso palasi tänään sairauslomalta töihin. Hämmästyin, sillä mies pystyy tuskin kävelemään ja portaita meni vielä viikonloppuna takaperin alaspäin. Aamulla hän kävi taas kerran labrassa. Perästä kuuluu. Koetan muistaa iloita ja kiittää jokaisesta omasta ja perheenjäsenten terveestä päivästä. Ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Ylihuomenna on minun vuoroni mennä labraan.

Viime päivinä on alkanut tuntua lomalta. Nukun paitasillani terassilla, valokatteen alla. Luen romaania otsalampun valossa. Kuuntelen kuulaita öisiä lintujen ääniä. Yksi lapsi nukkuu terassin lasipöydän alla ja kaksi terassille pystytetyssä teltassa. Jatkuvien sateiden takia viritimme teltan ylle pressun, jolloin se muuttui majaksi jolla on suojainen kuisti. Puoliso nukkuu sisällä kahden täkin alla.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti