Aurinkoinen uuden vuoden aloitus

Mikä ihana aamu! Sosiaalityöntekijä, kolme perheohjaajaa, puoliso ja minä pitämässä palaveria keittiön pöydän ääressä. Sosiaalityöntekijä kyseli kuulumisia. Perheohjaajat kehuivat meitä ja me perheohjaajia. Ammatillinen tukihenkilö kehui minua sanattomasta yhteistyöstä lapsen mittavassa, arvaamattomassa lukittumistilanteessa sekä arvostavasta suhtautumisesta lasta kohtaan samassa tilanteessa. Jokaista lasta kehuttiin erikseen. Kaikki olivat yksimielisiä siitä, että perheohjaajien työskentely on ollut mitä parhain apu perheellemme. Näin massiivisia tukitoimia ei sosiaalityön kautta tietenkään voi jatkaa loputtomiin. Suunnitelmissa on, että kunnan oma uusi perhetyöntekijä hivuttautuu nykyisten siivellä mukaan työskentelyyn, saa kaiken mahdollisen tiedon ohjaajilta ja näkee miten he toimivat. Ja mikä mieletön tuuri: kunnan oma on nykyisten entinen työkaveri! Naama ja toimintatavat ovat siis tuttuja puolin ja toisin! Nykyisten tuella uusi on luultavasti hyvinkin helppo ujuttaa lasten ja koko perheen elämään. Nykyisellä porukalla jatketaan huhtikuulle, joten saamamme massiivisen tuen jaksosta tulee yli vuoden mittainen. Arvostan kunnan panostusta. Ikävä näitä tyyppejä tulee.

Ammatillinen tukihenkilö esitti toivomuksen, jota me vanhemmat emme olisi ymmärtäneet esittää mutta joka toteutuessaan olisi parasta mitä kuvitella saattaa. Meille tuli näet aivan uutena asiana, mannana taivaasta, että ammatillisen tukihenkilön työn jatkamista on mahdollista hakea terveydenhuollon tukitoimena. Tieto nosti minut pinnalle murheen lämpäreestä, johon olin juuri uppoamassa. Tukihenkilöhän ei ole ollut mukana kuin reilut pari kuukautta, on päässyt vasta vähän alkuun työssään. Tukihenkilöä tarvitaan viemään lapset, varsinkin asperger-lapsi, ulos tästä talosta ja tietotekniikan maailmasta ja olisi kertakaikkinen helpotus, jos tämä työ ei vielä keväällä lopahtaisi. Perheohjaajat osaavat auttaa meitä keräämään kaikki mahdolliset lausunnot hakemuksen tueksi ja selvittämään kuka hakemuksen tekee. Todennäköisesti se on koululääkäri.

Sosiaalityöntekijä kyseli olemmeko ehtineet miettiä sopeutumisvalmennuskursseja. Juu, mietitty on, haettukin, ja myönteinen päätös saatu. Lapsille on haettu vapautusta koulunkäynnistä, mies on hakenut vapaata töistä, eläimille on hankittu hoitopaikka ja seuraavana listalla on eläinten rokotusten päivittäminen siihen kuntoon, että hoitola ottaa ne vastaan. Oho, sanoi sosiaalityöntekijä. Huomaan, että voimavaranne ovat lisääntyneet. Sen saattoi huomata myös siitä, että ensi kertaa pöydässä oli kahvit ja rivi pieniä saaristolaisjuustovoileipiä.

Torstaiaamuna on työterveysneuvottelu. Työterveys on vuodenvaihteessa siirtynyt uudelle palveluntuottajalle (#¤%&:n kilpailutus) mutta potilastiedot eivät ole! Niinpä minulle soitettiin voisinko tulla 20 minuuttia aiemmin kertomaan asiastani lääkärille kahden kesken. Ei lähe läbi, ajattelin ja kysyin, voisinko sen sijaan laittaa hänelle tiivistelmän sähköpostitse. Se sopi. Tuumasta toimeen. Löysin viimeisimmän b-todistuksen ja neuropsykologin tuoreen lausunnon. KAIKKI muut lääkärintodistukset olen laittanut varmaan talteen. Tosi varmaan. Mitä tärkeämpi paperi, sitä varmemmin kadotan sen. Koko ajan. Poikkeuksetta. Kuka tämmöistä jaksaa?

Etsin lääkärintodistuksia koko päivän. En löytänyt. Sen sijaan löysin kauan etsimäni keijunkukan siemenet ja kylvin ne saman tien. Tänään ajattelin käydä tätä blogia läpi ja poimia tiivistelmään muutaman lausunnonpätkän. Muistelen että täällä niitä olisi. 

Eilen kävin hammastarkastuksessa ensimmäisen kerran ehkä sataan vuoteen. Lähtiessä revin auton ovia ja kirosin kun olivat jäätyneet kiinni eikä sisätilanlämmitinkään ole auttanut asiaa. Meni hyvän aikaa ennen kuin tajusin, että ovet ovat lukossa. Järki on jäässä, mutta hampaiden tilanne on parempi kuin pelkäsin. Selattuaan kaluston läpi ja lueteltuaan hoitajalle pitkät pätkät minulle ennestään tuntematonta sanastoa, lääkäri neuvoi varaamaan kaksi paikkausaikaa. Vuosien ajan olen kuullut hoettavan, ettei viisaudenhampaita paikata, mutta kas, tämä lääkäri sanoi, että pienet pintareiät voidaan paikata. Poistetaan hampaat sitten, kun niihin tulee isompia reikiä tai muuta vaivaa. Ällistyksen helpotus.

Kahdesta uunituoreesta lohkeamastani hammaslääkäri totesi, että niitä tuppaa tulemaan, jos puree hampaita kovasti yhteen, esimerkiksi unissaan stressin takia. Jotkut purevat valveillakin. Kehotti tarkkailemaan puremisiani. Tarvittaessa voidaan tehdä kisko, joka estää puremisen. Luulen että puren ja aika lujaakin, koska ohimossa tuntuu toisinaan siltä kuin olisi kovakin lihaskuntotreeni takana.

 P.S. Keksin, että kanta.fi:stä varmaan löytyy lääkärinlausunnot. Sinne kirjaudutaan pankkitunnuksilla. Avainlukulista on lompakossa. Lompakko hukassa. Kaikki piilopaikat kaiveltuani keksin etsiä autosta - paitsi että auton ovet ovat jäätyneet kiinni. Revin niitä pää punaisena hyvän aikaa ennen kuin keksin, että ai niin, nehän ovat lukossa... No lompakko löytyi, lääkärinlausunnot löytyivät ja valmis tiivistelmä lähti uudelle lääkärille.