6.15 puuro hautumaan. Pesen hampaat ja menen herättämään kahta nuorinta. Silittelen, rapsuttelen, hieron selkää, vedän peittoa päältä, avaan ikkunaa, kerron mikä ja monesko päivä on, kenen nimipäivä, montako viikkoa jouluun ja mikä lämpötila ja sää ulkona vallitsee. Kun näyttää siltä, että lapset heräävät, menen tekemään nuorimmalle aamiaisleipiä, koska ne hän pystyy syömään itsenäisemmin kuin puuron ja keskimmäiselle eväitä, koska kouluruoka ei käy, koska haju, maku, suutuntuma ovat pahoja = usein aspergerin oireyhtymään liittyvä aistiyliherkkyys. Pakkaan eväät reppuun ja päästän kissan ulos.
6.30 uudestaan herättämään lapsia. Saan nuorimman, jonka molemmat jalat ovat samassa lahkeessa, koska hän on pingviini, vessaan hammaspesulle. Halaan toista ja kehotan nousemaan, ettei tarvitse kymmenen minuutin päästä raivota että kello on kamalan paljon, miksei äiti ole herättänyt.
6.35 ilmenee että pingviini leikkii vesileikkejä lavuaarissa hampaidenpesun sijaan. Vahdin että pesee hampaat. Saattelen kevyesti hartioista ohjaten istumaan pöydän ääreen. Annan Medikinetin, johon lääkärin päätöksellä siirrytään takaisin Concertasta, joka aiheutti raivokohtauksia ja voimakkaita tic-oireita. Kuorin lapsille omenat ja laitan keskimmäiselle puuron lautaselle. Päästän kissan sisään ja tarjoilen sille ruokaa.
6.40 kiskon peittoa pois keskimmäisen päältä. Hän siirtyy hammasharja suussa istumaan olohuoneen sohvalle. Pingviini tahtoo sittenkin puuroa, koska sen kanssa on helpompi nielaista lääke. Laitan lautaselle yhden pienen kauhallisen ja tilkan kuningatarhilloa sekaan.
6.45 kehotan yhä sohvalla hampaita harjaavaa keskimmäistä siirtymään aamupalalle ja saan murinaa vastaukseksi. Syötän pingviinille puuroa. Medikinetin hän on saanut nieltyä. Otan omat tyroksiinit.
6.50 keskimmäinen valuu pöydän ääreen. Kannustan pingviiniä syömään edes vähän voileipää ja omppua puurontilkan lisäksi. Ei voi kuulemma syödä, koska keskimmäinen ärsyttää. Nähtävästi olemalla olemassa. Kehotan kumpaakin keskittymään omaan aamupalaansa ja menen etsimään pingviinille päivävaatteita. Asettelen ne pukemisjärjestyksessä jonoon sohvan selkänojalle. Keittiöstä kuuluu kiivasta sanailua. Kehotan syömään. Koputan esikoisen oveen, saan vastaukseksi murinaa. Päästän kissan ulos.
7.00 kehotan nuorimmaisia pukeutumaan. Pingviini siirtyy sohvalle makaamaan, keskimmäinen häipyy lastenhuoneeseen ja huutaa hetken päästä ettei ole alushousuja. Lähden etsimään alushousuja puhtaan pyykin vuoresta, muistutan pingviiniä pukeutumisesta, jatkan etsintää esikoisen kaapista (tyhjä) ja vaatehuoneesta seuraavaa kokoa olevien vaatteiden laatikosta raivattuani suuritöisesti tieni sen luokse. Ei alushousuja. Viimein lanttu leikkaa ja kehotan keskimmäistä ottamaan housut viikonlopun reissukassista, joka lojuu purkamattomana keittiön tuolilla. Reissussa ei (tietenkään) olla vaihdettu alkkareita.
7.08 havaitsen, että pingviini on käpertynyt yöpuku päällä sikiöasentoon sohvalle. Kehotan pukeutumaan sangen nopeasti, sillä taksin tuloon on kaksi minuuttia aikaa. Kiskon yöpukua hänen päältään ja ojennan vaatekappaleita yksi kerrallaan. Esikoinen pöyhii sohvalla vaatekasaansa ja kyselee olenko nähnyt hänen laturiaan. Kehotan keskimmäistä pukemaan jo takkia päälleen. Hän vastaa että sukka ei mene kunnolla jalkaan. Käyn auttamassa. Aistiyliherkälle sukkien asento ja venyvyysaste ovat muuten hiukan tarkkoja asioita.
7.10 puen kuopukselle ulkovaatteita ja kenkiä, survon ulkohousut reppuun, nostan repun selkään, ja ohjaan ulko-ovea kohti, kehotan katsomaan onko taksi tullut. Ei ole. Taivaan kiitos. Lapsi palaa sisään ja huomauttaa että ulkohousut puuttuu. Kerron että ne ovat repussa.
7.12 taksi tulee. Ohjaan kuopusta kuistilta kohti taksia ja pyydän sanomaan kuskille että keskimmäinen on tulossa. Etsin keskimmäiselle ulkovaatteita, pipoa ei löydy, tuuppaan hupun päähän ja lapsen ovesta pihalle. Kissa tulee sisään.
7.15 oma aamupuuro ja lääkkeet. Kerään sylillisen likapyykkiä esikoisen huoneen lattialta, laitan pesukoneen käyntiin ja viikkaan puhtaat pyykit kaappeihin. Ruokin kissan. Houkuttelen koirat takapihalle. Käyn suihkussa, kuivaan tukan, pukeudun ja menen kissan kanssa ulos.
9.30 lähden perheohjaajan ja koirien kanssa sienimetsään. Rämmitään ryteikössä ja kiivetään pystysuoraa sammaleista kallionseinämää. Puoli ämpärillistä suppilovahveroita löytyy.
11.30 luen te-keskusen sivulta työvoimapoliittisen päätöksen: työttömyyspäivärahaa ei myönnetä, koska minulla on voimassaoleva työsuhde. Purskahdan itkuun. Kevan sivuilta luen lisätietopyynnön: hakemukseni käsittelyä varten tarvitaan psykiatrin laatima B-lausunto, jossa on kuvaus tutkimushavainnoista, kuvaus työ- ja toimintakyvystä, hoitosuunnitelma ja ammatillisen kuntoutuksen suunnitelma. Laitan tästä viestiä terveyskeskukseen ja jatkan itkemistä. Työkkärin viestistä laitan sähköpostia toimintakykykeskukseen ja epätoivoisen kysymyksen mikä nyt neuvoksi. Pankin sivulta huomaan, että olen saanut Kelan perustoimeentulotukena rahat psykoterapeutin laskun maksamiseen. Käyn maksamassa laskun ja totean että tilille jää 25 euroa. Lokakuun osalta perustoimeentulotukihakemus hylättiin, koska olen saanut syyskuussa 900 euroa sairauspäivärahaa. Marraskuulta sain 130 euroa sekä maksusitoumuksen reseptilääkkeisiin.
Pysykää ihmiset terveinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti