Puhelimen helinöitä

Psykoterapiaistunto netin välityksellä. Kuva näkyy, ääntä ei kuulu, kuten ei ole kuulunut sen koommin kun esikoinen antoi kissan huoltaa tietokoneensa ja siirtyi "minun" koneeni käyttäjäksi. Kuvan kanssakin oli tosin hakemista, kamera oli taas saanut lähdön näytön reunalta. Minkähän takia? Eihän se mitään tee jos se ei ole päällä. Ääni pantiin sitten kuulumaan puhelimen välityksellä. Kuulin kyllä, että joku yritti soittaa pariin otteeseen istunnon aikana, mutten perehtynyt asiaan sen kummemmin. Puhelinmyyjäksi arvelin.

Terapiasta päästyäni iskin vasemman, vahvemman, käteni uuteen saaristolaisleipätaikinaan ja vaivasin ja vaivasin ja. Sehän on kuin betonia. Juuri silloin puhelin helisi kauan kaivattua tietoa. En osaa puhua kuin vasemmalla korvalla, joten laitoin puhelimen kaiuttimelle. Työttömyyskassasta päivää. Niin, ei me yleensä näiden hakemusten perään soitella, mutta kun huomasin että sulla menee kohta lokakuun ansiosidonnaiset ohi, kun me voidaan maksaa vain kolme kuukautta takautuvasti. Työkkäristä tuli myönteinen päätös.

Ystävällinen työttömyyskassalainen antoi seikkaperäisiä ohjeita ja minä kirjasin niitä parhaani mukaan paperille sillä kädellä jolla en kirjoita. Samaan aikaan nepsyvalmentaja paukkasi ovesta sisään hakemaan lapsia. Yksi löytyi sängystään totaalikieltäytyjäasetukset päällä, toinen oli vielä kotiin tulematta. Kun viimein sain puhelun päätökseen, olin jo puoli tuntia myöhässä kuntosalilta, jonne mulla oli treffit perheohjaajan kanssa. Raivasin saaristolaisbetonit kädestäni, ilmoitin myöhästyväni ja neuvoin nepsyohjaajaa etsimään lastani kylän savisimmista ojista. Olivat lähdössä tekemään - hm - savitöitä. 

Matkalla kuntosalille mietin että olen aivan lopussa. Jos olisin vielä enemmän lopussa, olisin kuollut. Hain perheohjaajan sosiaalitoimistosta. Sosiaalityöntekijän ovi oli auki. Sain sanottua että odotin häntä tiistaiaamuna. Selitteli, ei pahoitellut. Mutta sainpahan sanottua. Hah. Seiskan taso näköjään tosiaan riittää työelämässä.

 

Illalla tutkin hieroglyfejäni ja täytin ansiopäivärahahakemukset kahdelta kuukaudelta, liitin mukaan lääkärintodistuksen ja lähetin työnantajalle pyynnön todistuksesta, jossa kerrotaan ettei heillä ole tarjota työkykyäni vastaavaa työtä sekä palkkatodistuksesta, johon on laskettu palkat 26 sellaiselta viikolta, jolloin minulle on maksettu täyttä palkkaa. Pyysin lähettämään suoraan työttömyyskassan sähköpostiin. Joko kaiken tämän jälkeen näkyy valoa tunnelin päässä? Onko se lähestyvä pikajuna?

Ei sitten tehty toimeentulotukihakemusta joulukuulta. Puoliso sai 1500 euron veronpalautuksen. Ihme orava.

Ei löytynyt kuvaa oravasta.