Puuduksissa

Päättymätöntä sairastelua. Toissa viikolla kaksi lapsista oli sairaana. Kuume sahaili ylös ja alas. Viime viikolla samat kaksi - oltuaan välillä pari päivää koulussa. Tällä viikolla samat kaksi. Tänä aamuna sain terveyskeskukseen toiselle lääkäriajan ja molemmille labra-ajan. Crp molemmilla 14. Lääkäri totesi pienemmällä tulehduksen molemmissa korvissa. Isommalta mitattiin vain lämpö ja kehotettiin nauttimaan hunajaa, se helpottaa kurkkukipua ja yskää. Illalla isompikin alkoi valittaa korvaansa. Kipulääkettä oli onneksi kotona. Huomenna siis jälleen terveyskeskukseen. Ja jos et soita heti klo 8.00, lääkäriajat ovat jo menneet.

Pöllähtänyt olo. Toissa viikolla ehdin pikkuväen sairasteluiden välissä puoleksitoista päiväksi kouluun. Viime viikko oli etäviikko. Tällä viikolla en ehkä pääse kouluun lainkaan, sitten onkin hiihtoloma ja heti perään etäviikko. Joulun aikaan oli juuri kuukauden tauko opinnoissa, nyt näyttäisi tulevan toinen. Työssäoppimispaikasta ei ole tietoakaan. Henkilökohtaistamishaastattelut pitämättä. Traktoritukiopetus pitämättä. Tomaatinistutuksesta jäin kokonaan paitsi. Päivystysviikko siirtyi sairaanhoitotehtävien vuoksi. Vedän ison ruksin seinään jos joskus valmistun tuosta oppilaitoksesta.

Viikonloppuna kaksi isointa oli ensimmäisellä lomaperhevierailullaan. Pienin ei päässyt, koska oli silloinkin sairaana, mutta saipahan ainakin vanhempien jakamattoman huomion. Lomailijat menivät vierailulle lauantaina puoliltapäivin ja tulivat sunnuntaina iltapäivällä takaisin. Olivat kierrelleet lomavanhempien kanssa tutustumassa paikkakuntaan, käyneet kodalla paistamassa makkaraa, rakentaneet monta lumiukkoa, ahmineet mustikkapiirakkaa ja kotiin tulivat ihmeteltävän hyväntuulisina ja hymyileväisinä.

Omat voimat ovat vähissä. Kotityöt hoidan, lapset ruokin, koirat ulkoilutan, muun ajan päivästä nukun. Ja päälle täyspitkät yöunet. Enkä virkisty yhtään. Välillä on yleiskehno olo, mittasin kuumettakin kun tuntui niin heikolta, mutta lämpö oli normaali. Flunssaoireita ei ole, mikä on suoranainen ihme tässä pöpölässä. Välillä tulee kodin 19 asteen lämpötilassa niin kuuma että on pakko riisua alusvaatteisilleen. Hiki nousee pintaan. Syön mitä sattuu, en kuitenkaan mitään kunnollista, vaikka perheelle tarjoilen. Olisiko nämä nyt niitä vaihdevuosia sitten. En ole hyvän- enkä huonotuulinen. Olen puuduksissa. Pökkelö. Ehkä tilanne muuttuu jos aurinko rupeaa paistamaan. Viime aikoina on taas tuntunut kuin emme olisi aurinkoa kiertävällä radalla enää. Eihän helmikuussa kuulu olla pilvistä ja hämärää. Eikä varsinkaan kuulu sataa vettä.

Onneksi talvi tuli takaisin!