keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, joka toiselle ei

Kahden viikon talvilomallani helmi-maaliskuussa oli kurjat säät, vettä satoi jotakuinkin kaiken aikaa. Muistaakseni vaakasuoraan. Sanoin silloin että seuraavat yhtä kauheat säät on sitten viikolla 20, sillä silloin olen taas lomalla. M.O.T. Tarkoitus oli maalata, tervata ja öljytä, mutta ehkä sellaisiakin säitä vielä tulee, jahka palaan töihin. Minulle kelpaa sää kuin sää, kunhan vain saan olla kotona ja tonkia pihalla.

Äitienpäivänä piipahdin tori.fi:ssä sillä välin kun puoliso ja lapset siivosivat pöytää ja kattoivat jälkiruokaa. Ennätin bongata lisää pihalaattoja ja muutaman reunakiven puoli-ilmaiseksi naapurikylästä. Täytekakun (joka oli ensimmäinen puolison tekemä ikinä, lapset auttoivat koristelussa) jälkeen kävimme hakemassa betonit kotiin.

Maanantaina teimme puolison kanssa lidl-iskun yhteydessä retken taimistolle. Toivoin löytäväni esikoita. Ihmeen vähän niitä tuntuu olevan myynnissä. Emme kuitenkaan palanneet tyhjin käsin: iso laatikollinen helmililjoja lähti kympillä mukaan. Laatikko sisältyi hintaan. Kotimatkalla poikkesimme sattumalta kirpputorille ja voi taivahan talikynttilät! Mittava valikoima esikoita! Ei tullut mieleenkään että niitä voisi löytää kirpparilta. Olen onneni kukkuloilla. Esikot sen sijaan ovat ruukuissaan tarkkailussa etanoiden ja kotiloiden varalta. On niin kylmä etten tarjennut ruveta pesemään juuria.


Kotiin palattuamme puoliso soitti kaivurikuskille kyselläkseen milloin hän mahdollisesti ehtisi meidän markille. Salaa toivoimme että toukokuun aikana. Kuski kysyi oletteko kotona, tulen kohta. Ja tuli myös: noin kymmenen minuuttia myöhemmin oli kaivuri ja traktori pihassa ja monttua syntyi. On ihanaa katsella ammattilaisen työskentelyä. Kaivurin kauha kulki tarkasti kuin kuvanveistäjän työkalu. Monta traktorinkauhallista soraa ja sepeliä kipattiin naapurille tien pohjaksi. Lapiolla tuota hommaa ei olisi saanut mitenkään tehtyä. Miten iloinen ihminen voikaan olla pihaansa kaivetuista kuopista! Lasku tietysti tulee aikanaan, mutta ehkä siitä selvitään kun on ennenkin selvitty. Kesälomarahoissa on jo niin monta korvamerkkiä että muisto vain jää.


Tiistain ja keskiviikon kärräsin (hyytävässä vesisateessa) ensimmäiseen monttuun multaa ja reunustin syntyneen istutusalueen kivillä. Posti toi parahiksi kasvitilaukseni, jossa tosin kaksi tilaamistani kasveista oli vaihtunut vallan muuksi. Timanttituijat olivat mukana niin kuin pitikin ja istutin ne uuteen penkkiin valeeseen. Illalla oli mukava katsella puolison kanssa keittiön ikkunasta (jäätävään sateeseen) ja pohdiskella teemukin äärellä mitä tähän pihan ykköspaikalle istutetaan.


Ehkä parasta lomassa on nukkuminen. Puoliso on vienyt koirat lenkille aamuisin ja minä olen nukkunut kahdeksaan, jopa yhdeksään. Iltapäivisin olen ottanut torkut. Tänään ne kestivät melkein neljä tuntia. Heräsin kyllä välillä mutten jaksanut edes kylkeä kääntää. Nähtävästi lepo tuli tarpeeseen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti