Mikä ahdistaa?

On hyvä hetki miettiä mikä työssäni ahdistaa. Huomenna on työterveyspalaveri. Sekin ahdistaa. 

Nyt tulee vanhan kertausta mutta minulle tarpeellista. Kelaan. Jauhan. Prosessoin. Kai työssä eniten mättää se, etten näe sen merkitystä. Ja se, ettei työstä jää mitään konkreettista jälkeä. Se ei näy, ei vaikuta, ei auta eikä ilahduta ketään. Useimmiten ketään ei haittaisi ja kukaan ei huomaisi vaikka jättäisin tekemättä. Nykyään jätänkin. Työtä on hirveän vähän - paitsi silloin kun sitä on liikaa. Työn ilo puuttuu, tunnen itseni tarpeettomaksi. Monet konkreettiset työtehtävät ovat häipyneet historiaan tai ulkoistettu. Koneet ja ohjelmat pissivät, mikä monesti hankaloittaa niiden vähienkään työtehtävien hoitamista kunnolla. Ja laite- ja ohjelmisto-ongelmathan ovat pääsääntöisesti osastoa ei-näille-kukaan-mitään-voi. Virkkaat nyt vaan kuule sillä lekalla mikä sulle hommattiin, se maksoi niin paljon.

Kognitiiviset kykyni eivät ole joidenkin tehtävieni tasalla. (Itse ajattelin että ehkä olen vain piittaamaton ja laiska.) Koen tehtävät jo ajatuksena niin lamaannuttavan uuvuttaviksi etten pysty edes tarttumaan niihin. Ja kun joskus yritän tarttua, en pysty keskittymään vaan ajatus luiskahtaa koko ajan hukkaan. Keskittymiskyvyn lisäksi oma-aloitteisuus on poissa, joten en todellakaan tule itse työllistäneeksi itseäni. Ellei joku muu sitä tee, olla möllötän vaan. Ei muistikaan järin häävi ole vaikkakin on parempi kuin vuosi sitten. 

Nämä ovat kuulemma jäännösoireita. 

Ehkä ahdistus ei liity varsinaisesti juuri tähän työpaikkaan ja näihin nimenomaisiin työtehtäviin vaan enemmänkin siihen, että olen saman tyyppisiä hommia tehnyt nyt 20 vuotta miinus äitiyslomat ja mietin että tätäkö aion tehdä seuraavatkin 20 vuotta. Eijei, apua! Haluan konkreettisia tehtäviä, haluan ilahduttaa ja auttaa ihmisiä - ja kohdata mielellään vain hyväntuulisia asiakkaita. 

Kerroin puolisolle että suunnittelen alanvaihtoa. Arvelin hänen kauhistuvan, pelästyvän ja sanovan ei, vaan ei. Hän ilahtui suunnitelmistani ja kannustaa opiskelemaan. Kertoo kuinka radikaalisti paremmaksi hänen elämänsä muuttui alanvaihdon myötä. Uskoo että rahoituskin onnistuu. Hemmetin optimisti.

Huikean huumaava hetki on puutarhassa juuri nyt: tulppaanit, narsissit, esikot, kevätkaihonkukat, lemmikit, vuohenjuuret, norjanangervot, tuomipihlajat ja pilvikirsikka kukkivat ja vihreä on niin koivuissa kuin havukasveissa heleimmillään. Olin ennättänyt viime keväästä unohtaa miten upea tämä hetki vuodesta onkaan. Pian kukkivat omenapuutkin. Mene ulos ja nauti!