torstai 5. maaliskuuta 2015

Poikki!

Harmaa viikko. Loputtoman harmaa. Vieläkö mahdetaan olla aurinkoa kiertävällä radalla? Eilen satoi vähän lunta, se hiukan helpotti. Joka päivä olen kylvänyt tai koulinut jotain tai ainakin vaihtanut huonekasveille multia. Selkä on kestänyt paremmin kuin ennen. Ehkä olen osannut jaksottaa työn sopivasti. Myös hierontaistuin taitaa auttaa. Ilmeisesti se auttaa muitakin, koska siihen on iltaisin jonoa. Istuin ostettiin käytettynä yksityiseltä. Hänen talolleen noustiin todella jyrkkää mäkeä. Mäen päällä talon kohdalla odotti yllätys: yhtä jyrkkä mäki alaspäin ja lopussa järvi. On kuulemma hiekoittajia joskus nosteltu järvestä. Helppo uskoa. Rannassakin oli taloja. Minkähänlaisia vuorikiipeilijöitä siellä asuu?

Kolme kuollutta verenpisaraa on ollut viikkokausia pimeässä nurkassa tulostimen päällä odottamassa kompostiin vientiä. Tänään huomasin kahdessa pienenpienenpientä viherrystä! Olen kyllä kuullut että verenpisarat saattavat yllättää ja sen ne totisesti tekivät, niin kuolleen näköisiä risuja ne olivat. Onneksi vitkuttelin pois nakkaamisessa.


Pyysin puolison ja leikkurit mukaan lenkille. Mies keräsi metsästä mukaan viitisen metriä piikkilankaa ja kuljetti metallinkeräykseen. Lanka kulki polun poikki hyvällä kamppauskorkeudella. Miksei mikään direktiivi velvoita maanomistajia keräämään piikkilankoja pois?

Toisenlaisilla leikkureilla työstettiin tänään omenapuita. Aika rajua jälkeä: seitsenvuotiaista puista latvat poikki. Olisi pitänyt katkoa jo pari vuotta sitten vaan kun ei ollut yltäviä leikkureita. Näillä pääsee neljään metriin plus leikkaajan pituus. Ilmoitin heti naapurustolle että tällaiset on hankittu ja niitä saa lainata. Uhkasivat lainata käyttäjineen päivineen. Leikkasimme myös marjapensaista vanhoja oksia. Vadelmapuskan oli jo leikannut joku muu. Maittaakohan se koirille? Luulisi vadelmanvarsien tuntuvan ikävältä suussa.


Tämän viikon tanssitunti oli yliveto. Olin vetelä ja laiska eikä yhtään huvittanut lähteä. Räntää satoi ja oli pimeää. Torkkupeitto kutsui. Jotenkin sain kuitenkin luuni raahattua salille. Tanssimme pelkästään kuubalaisia tansseja: salsaa, joka on jo viisitoista vuotta ollut lempparini ja reggaetonia, joka on vähän kuin nyrkkeilysäkkiä hakkaisi. Paljon uusia lihaksia löytyi keskivartalosta seuraavana päivänä, vaikkei aivan videon mukaisesti tanssitukaan. Virkisti ja puhdisti myös henkisesti. Reggaetonin liikekieli on rujoa ja raskasta. Siinä ei sirostella. Saa ihan olan takaa räimiä harmitukset menemään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti