Eli ei tietenkään töihin maanantaina, taaskaan. Päämajasta aletaan varmaan pian kysellä. Kyselkööt. Työterveyslääkärin mielestä tämä on käypä hoito. Heti kun iltapäivällä heräsin, varasin ajan paikalliselle hierojalle. Jos alituisessa valmiustilassa olevan fasettilukon saisi hieronnalla pois. Nyt pitäisi saada selville mikä on viikonloppujeni tai sunnuntaipäivieni yhdistävä tekijä. Puutarhahommia en ole tehnyt enkä paljon muutakaan viime viikonloppuna. Luulen että syyllinen on sauna. Se, etten osaa pukeutua riittävän tuhdisti saunan jälkeen. En millään meinaa tajuta olevani mummoiässä. Tikkitakkia päälle ja villashaalia niskaan.
Huomaan että selkäongelma käy voimille myös henkisesti. Mielialakäyrä valuu alaspäin. Viikkokausia jatkuva kylmä viima, harmaus ja räntäsade painavat vielä vähän lisää. En ehkä ole vielä rotkossa, mutta sen verran syvässä kuopassa että vähän joutuu työtä tekemään ylös päästäkseen. Ei jaksa kiinnostaa. Mikään.
Sunnuntaina tuli myös ensimmäinen kunnon railo sokerilakkoon. Kun virpojat loppuivat, pistelin loput palkat poskeeni yhdessä perheen kanssa. Ja päälle kolme palaa uunituoretta omenapiirakkaa.
Koulukuvat tulivat nettiin katsottaviksi. Eipä niissä oikein ollut mistä valita. Kauniit, valokuvaukselliset, nauravaiset lapseni ovat muuttuneet murjottaviksi möröiksi. Esiteini murjotti yhdessä kuvassa hieman vähemmän, mutta tokaluokkalaisen kuvat olivat järkiään kauheita. Ruksasin roskakoriin kaikki muotokuvat, otin vain ryhmäkuvan ja magneetin. Pakko se on ottaa, koska haluan täyden sarjan pakastimen oveen.
Fasettilukko oireilee muutaman rauhallisen tunnin jälkeen uudestaan sen verran että pakko on kai ottaa toinen sirdalud. Jos otan sen nyt, iltakuudelta, tokenen aamuksi. Enkä ehkä joudu valvomaan toista kauhujen yötä perään. Puoliso on hoitanut huushollin, lapset ja eläimet koko päivän, jaksaa ehkä hoitaa vielä illankin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti