perjantai 20. maaliskuuta 2015

Turpa, selkä ja kädet

Turpiin tuli ja lujaa. Ei saa olla sitä mieltä että maahanmuuttoa olisi rajoitettava. Ei saa olla sitä mieltä että nykymenolla Suomesta tulee muslimimaa. Eikä varsinkaan saa olla samaa mieltä puolisonsa kanssa. Se on merkki siitä ettei ajattele itse!

Minun otsalohkoni tuntien menee viikkoja ellei kuukausia ennen kuin saan tämän ryöpytyksen pyörimästä päästäni. Ennen kuin saan haavani nuoltua. Onkohan nyt niin, että terveydentilani vuoksi, otsalohkoni suojaamiseksi, minun täytyy elää loppuikäni esittämättä mielipiteitä? Jaella vain söpöjä kissanpentukuvia? Tai varustaa mielipiteeni kyltillä: ole kiltti, älä ole eri mieltä tai sairastun. Tuntuu että toipumisen tiellä tuli asteltua useampi kilometri taaksepäin. Muistui mieleen anopilta kuultu viisaus: älä koske paskaan, se alkaa haista. EN tarkoita tällä maahanmuuttajia vaan sitä että tyhmyyksissäni lähdin alkuunkaan vastaamaan saamaani kritiikkiin.

Muistui mieleen toinenkin anopilta opittu vanhan kansan viisaus: kissan sylki on hyvästä, koiran pahasta. Jos sinulla on haava, anna kissan nuolla, paranee. Anna koiran nuolla, tulehtuu pahan kerran. No, en ensisijaisesti suosittelisi kokeilemaan noista kumpaakaan. Sen sijaan mustelman ja potentiaalisen kuhmun voiteleminen voilla toimii, olen kokeillut. Viikonloppuna tuli kokeiltua myös julmetun kynsivallintulehduksen hautomista kamferitipoilla. Toimii. Kun puoliso jätti sormensa sirkkeliin, nekin sormenriekaleet kasvoivat entistä ehommaksi sormeksi kamferin voimalla. Minä olisin kyllä halunnut tikit siihen sormeen, mutta potilas itse tiesi paremmin. Ei voi kuin ihmetellä.

Leikkasin kuusiaitaa viikonloppuna. Koko ajan samalla kädellä. Arvelin että kämmenen ja kyynärvarren lihakset saattavat tulla kipeiksi. Eivät ne tulleet. Maanantain vastaisena yönä heräsin julmettuun selkäkipuun. Lapaluun seudulla todennäköisesti fasettilukko. Kramppi levisi ympäröiviin selkälihaksiin ja vatsalihaksiin. Kokonaisvaltainen huono olo. Ääneen piti voihkia. Hieroin kipukohtaa ovenkarmiin, ei auttanut. Puoliso hieroi, laittoi lämpötyynyä, tarjosi Sirdaludia... ja aina vain sattui yhtä lujaa. Viiden aikaan aamulla otin nukahtamislääkkeen ja kanttuvei. Totesin ettei tainnut tulla maanantaista työpäivä.

Aamupäivällä heräsin jossain vaiheessa hetkeksi ja otin uuden sirdaludin. Nukuin koko maanantaipäivän ja vielä yön päälle. Tiistaina suoriuduin töihin vaikka kramppi yhä muistutteli itsestään. Tiistai ja keskiviikko menivät kokousten ja tapaamisten merkeissä. Kokouksissa nojailin tennispalloon. Toimi.

Lattaritunnin jälkeen selkä oli pari päivää paremmalla tavalla kipeä, maitohapoilla. Samoin kyljet, vatsalihakset ja takapuoli. Jalat ovat kai vanhaa perua niin vankat ettei tunnu missään. Tanssivuosina en koskaan oppinut luontevia käsiä. Meillä oli miespuolinen lattarivalmentaja, joka käsistä kysyessäni vastasi vain että käsien liike tulee kyllä luonnostaan kun vartalon saa ensin liikkumaan. Ei tullut. Mutta nyt, vain muutaman naisvetoisen lattaritunnin jälkeen olen tajunnut jujun. Ihmeen pitkälle pääsimme kilpatanssilattareissakin vaikka kädet olivatkin tönköt.

Hella hajosi. Puolisolla oli taas käsittämätön oravakätkö valmiina. Hän osti meille induktiolieden jossa on kiertoilmamonitoimiuuni, vaikka mitä toimintoja, kasvikuivurikin. Vain pakki puuttuu. Samana päivänä miekkonen siivosi koko talon lattiasta kattoon - ja istui kaksi tuntia kahvilla työpaikkahaastattelussa. Pyydän lukijaa vakaumuksensa mukaan muistamaan rukouksessa, pitämään peukkuja tai vaikka tanssimaan toteemipaalun ympärillä jotta puoliso saisi kyseisen piilotyöpaikan. Kuukauden sisään selviää.

On ollut revontulia ja tähdenlentoja. En nähnyt vaikka koetin tuijotella taivaalle. Tänään katselin puolison kanssa hitsauslasin läpi auringonpimennystä. Maan päällä vallinnut himmennetty valo ja hiljaisuus olivat vaikuttavia. Rannassa on tullut käytyä monta kertaa ihmettelemässä jään pauketta, pulpahtelua ja alkukantaista murinaa.

Ja kuitenkin tämä on luonnonilmiöistä vaikuttavin: maan tuoksu!  Haistoin sen tällä viikolla ensimmäistä kertaa.


 Mene rantaan, kuuntele jäätä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti