Hyvän mielen päivä

Aamulenkin ja suihkun jälkeen kävin terapeutilla joka ensi töikseen ihmetteli "kauniisti leikattua" tukkaani - jonka on leikannut ja osin koneella ajellut puolisoni, joka ei ole hiusalan ammattilainen. Terapeutin mielestä puolison pitäisi sellaiseksi ryhtyä. Huomasin pursuavani iloisia ja valoisia uutisia. Terapeutti sanoi jutelleensa ja olevansa samaa mieltä lääkärini kanssa: olen siinä kunnossa että hoitosuhde voidaan kesällä purkaa. Essitalopram-lääkitystä minun kannattaa jatkaa vaikka tuntisin itseni täysin terveeksi. Masennukseni on toistuvaa tyyppiä ja essitalopram toimii estolääkityksenä. Monelle on käynyt niin että on lopettanut lääkityksen toivuttuaan mutta vaipunut parissa kuukaudessa takaisin pohjalle. Kaikki on pitänyt aloittaa alusta. Minulle essitalopramin säilyttäminen päiväohjelmassa sopii paremmin kuin hyvin.

Lupaan ettei tämä kuitenkaan tarkoita sitä että jatkan bloggaamista maailman tappiin asti. Eilenhän juuri suunnittelin kirjoittavani kunnes lääkitys lopetetaan. 

Sain itse päättää kuinka pitkän ajan kuluttua tapaan terapeutin seuraavan kerran. Sovimme uuden ajan vasta neljän viikon päähän.

Vein ruokaostokset kotiin ja lähdin koiraystävän kanssa hurvittelemaan. Plantagenista ostin yhden kappaleen jokaista pelargonia ja verenpisaraa joita siellä pistokkaina myytiin. Olin aivan hurmiossa! Vasta tänä keväänä opin että moisia edes myydään muualla kuin netissä. Kävimme parissa muussakin alan liikkeessä ja lopuksi valtavalla tavaratalon oloisella kirpparilla, josta ostin lasten sänkyihin uudet (todellakin uudet!) Vallilan päiväpeitteet kahdeksalla eurolla ja itselleni muutamia kivoja vaatteita. Olimme reissussa kuutisen tuntia ja hauskaa oli. Juuri niin hauskaa kuin etukäteen olin kuvitellut. Olin jopa hoksannut ottaa eväät mukaan, joten verensokeri ja voimavarat pysyivät tasaisen hyvällä tasolla.