sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuvaa ja ääntä

Jo vain oli hieno perjantai. Aamulla kävin koirien kanssa lenkillä, värkkäsin vieraille aamupalan odottamaan ja laitoin lakanapyykin pyörimään. Ruokatunnilla sainkin jo ripustaa lakanat ulos auringonpaisteeseen kuivumaan. Puoliso, kuopus ja vieraat tekivät pitkän lenkin kylällä Pikin ja potkukelkan kanssa. Savua en antanut mukaan. Suojalumi kertyi sen housukarvoihin niin valtaviksi paakuiksi että jo lyhyt aamulenkki otti koville. Minullakin, kun nauratti niin kovin. Paakut piti sulatella lämpimässä suihkussa.


Etätyö oli mielekästä ja sujuvaa. Työpäivä meni sutjakkaasti. Sää toi keväisen, toiveikkaan olon. Kävin Savun kanssa treenaamassa sivulla seuraamista. Hienosti meni. Ruokin pikkuväen. Isompi väki oli ostoskeskuksessa hankkimassa kotiinviemisiksi samanlaista Clas Ohlsonin taskulamppua kuin minkä joulupukki toi meille. 

Puhelimeni nollattiin huollossa, joten myös siihen kertynyt Sumuaivon oma sanasto on poistunut keskuudestamme. Masiina korjailee taas puuta heinää. Niinpä lähetin puolisolle tekstiviestin: Osta vaalea seksielämä. Seuraavalla yrityksellä tuli sekametsä. Puoliso ei löytänyt kaupasta kumpaakaan mutta sekaleivän ja 65-senttisen kaulapannan hän toi. Pääsemme viimein sujauttamaan pyöreäksi ommellun nahkapannan pään yli Savunkin kaulaan ja voimme siirtää kauluskarvojen seassa kiinni ja auki äherrettävän lukkopannan kaappiin odottamaan seuraavaa pentua.


Laitoin tulen takkaan ja saunan lämpiämään. Tein kahden litran lettutaikinan ja tarjoilin letut mansikka- ja omenasoseen ynnä jäätelön kera. Isäntä ja vieraat menivät saunaan, minä lähdin lapsen, suksien ja koirien kanssa lenkille. Tapasimme Puskajustiinan, jonka kanssa on alettu tulla toimeen. Rakastan tällaisia talvi-iltoja. Pikkanen pakkanen ja tähtitaivas, pimeää, tyyntä, hiljaista ja puhtaat korkeat nietokset.

Lauantaiaamuna jätin omat ja vieraat riisipuuron ääreen ja tein pitkän koiralenkin ihan uusilla poluilla. Lumikkotiellä on latu, joten emme voineet palata kotiin sitä kautta. Löysin metsästä saappaanjäljet ja lähdimme seuraamaan niitä. Löytyi kiva uusi lenkkipolku. Iltapäivällä jäin kolmistaan päiväunille kissojen kanssa kun kaikki muut lähtivät kodalle makkaranpaistoon. Toinen vieraista osoittautui ammattilaistasoiseksi harrastajakuvaajaksi ja pyysin häntä ottamaan kuvia liikkuvista koirista. Jännä nähdä millaisia hän sai. Omistani tuppaa tulemaan tällaisia:


Toinen vieras puolestaan laulaa mieskvartetissa. Lapset saivat tavallisen iltalaulun asemesta iltakonsertin kitaran säestyksellä. Istuimme pitkään iltaa valkosipuli-suppilovahvero-juusto-uuniruisleipien parissa. Myös valkosipuliset ruissipsit ja Sumuaivon pullat saavuttivat yleisön suosion. Pullareseptini kulkee nyt maailmalla kvartettilaulajan kännykässä. Ja hei, minä en syönyt ainuttakaan! 

Itse en haluaisi kotoani mihinkään lähteä, mutta on tavattoman mukavaa silloin tällöin majoittaa ja ravita vieraita. Sunnuntaiaamuna puoliso oli jo vienyt vieraat junalle kun heräilin juomaan oman hiekkaisen kaakaoaamiaiseni ja viemään koirat metsään. Kylvin muutamia petunioita. Puoliso vei lapset hiihtämään. Kuivatin lisää pyykkiä ulkona kovassa tuulessa ja auringonpaisteessa. Sytytin ensimmäistä kertaa ystävän lähettämän Palo Santo -tikun ja jään odottelemaan sen tuoksun tuomaa puhdistavaa, hyvää energiaa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti