Tiistaina oli kiire hakea naamakirpparilta varaamani tusina Churchill-lautasia. Myyjä asui julmetun lumisen ja kapean tien päässä. Kun ihmeen kaupalla pääsimme perille ja sain kärryn pysäköityä pihaan, arvuuttelin puolisolta kumpikohan meistä todennäköisemmin ajaa täältä ajoissa päiväkodille. Kotoa löytyi Ruotsin matkaltaan kuriirin kyydillä palannut phonepadini. Se toimii!
Lehtikaktuksella on vasta yksi lehti mutta silti haluaa jo kukkia.
Keskiviikkona oli kiire ruokkimaan lapset, aikuiset, kissat ja koirat ennen lähiruokatorille, partioon ja tanssitunnille rientämistä. Yksi partiolainen oli hukassa eikä vastannut puheluihin, joten lähdin toisen kanssa kaksin. Autolla, jotta saan tuotua ruokaostokset. Kapeassa mutkassa väistin vastaan tullutta naapuria sentin verran liikaa ja pössähdin ojaan. Matala oja mutta paljon lunta. Sinne jäi. Lähetin lapsen kävellen partioon. Yksi kyläläinen veti autoa omalla autollaan takaperin samoja jälkiä ylös, toinen soitteli paikallisille traktorikuskeille ja toi hinausköyden ja kolmas riensi puolestani torille, kun annoin hänelle ostoslistan ja rahat. Neljäs, nuori mies, kipaisi potkukelkallaan meille. Puoliso tuli paikalle ja minä pääsin tanssitunnille. Miehet saivat keskenään auton ojasta ylös. Mustelmia tai kolhuja ei tullut muualle kuin kuljettajan itsetuntoon. Kadonnut lapsi palasi kotiin - sopivan myöhään jotta ei voinut joutua enää partioon.
Torstaina on kiire hakemaan lapsen puhelin huollosta ja ruokakauppaan ostamaan vierasvaraa. Ja siivoamaan! Perheemme saa muutamaksi päiväksi isänmaalaisia vieraita. Lapset saavat tuoreen kielikylvyn. Isä puhuu kyllä heille vain omaa kieltään, mutta päivittämätöntä versiota. Perjantaina ei ole kiire mihinkään. Saan herätä etätyöpaikalla. Kuopus viettää vapaapäivää päiväkodista isänsä ja vieraiden seurassa.
Marraskuusta saakka kukkapöytää komistanut bromelia.
Kävin hierojalla. Tai oikeastaan hieroja kävi meillä, työpaikalla. Hän sanoi että selkä on tiukka ja niska ihan kamala. Sosiaalisesti taitava ihminen joka osasi hieroa riittävällä voimalla mutta runnomatta. Hän aloitti kysymällä olenko perusterve. En viitsinyt mainita että nupissa heittää. Hän kertoi ettei halua esimerkiksi syöpäpotilaita hierontapöydälleen, koska hieronta saattaa aiheuttaa syövän leviämistä. Hämmästyttävä ja aivan uusi tieto minulle.
Kävin kehityskeskustelussa. Tai oikeastaan esimies kävi työhuoneessani keskustelemassa. Kieltäydyn oleskelemasta kokoushuoneessa, jossa saan sisäilmaoireita. Sovimme että valtaamastani hyväilmaisesta peräkamarista tulee virallinen työhuoneeni ja voin siirrättää sähköpöytäni sinne. (Sähkötuolista ei vielä ollut puhetta.) Sain tukun etätyönä tehtäväksi soveltuvia hommia ja voin jatkaa perjantaisin etänä ainakin tämän vuoden loppuun.
Hukkasin kaksi kirjaston kirjaa. Muistan laittaneeni ne mustaan kassiin ja kassin autoon. Sen jälkeen ei ole havaintoja sen enempää kassista kuin sen sisällöstäkään. Jep jep.
Kliivia avasi kukkansa juuri vierailun ajaksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti