perjantai 13. helmikuuta 2015

Lyhennyslomalle

Ajattelin että kirjoitan viikon kuulumiset kerralla. No arvaat varmaan etten muista alkuviikosta enää mitään. Paitsi että sunnuntai-iltana äkillisesti alkanut selkäkramppi lapaluun seudulla kehittyi tiistai-iltaan mennessä niin kipeäksi että kaikki keskivartalon lihakset olivat piukkana ja vatsa sekaisin. Piti ottaa SirdaludDeep Relief -voitelu ja kymmenen tunnin unet. Aamulla kipu oli hellittänyt mutta kaikki keskivartalon lihakset yhä jäykät. Ensi kerralla muistan etten ole enää kaksikymppinen ja laitan takin päälle kun vien roskat. Lupaan.

Talven valo kimmeltää puutarhassa

Lapsen normaalihintaisina 250 euron silmälasit lunastin sadallaviidelläkympillä. Kotelo ja vakuutus kuuluivat samaan kauppaan. Lapsi on tyytyväinen kauniisiin laseihinsa, näyttää viisaalta ja ihmettelee hyvää näköään. Samalla reissulla tein viiden euron kaupat hyväkuntoisesta karvalankamatosta lastenhuoneeseen. Myyjä pahoitteli että koirankarvoja saattaa matosta löytyä, heh.

Haimme Osuuspankin tarjoamaa kulutonta lyhennysvapaata vuodeksi. Pankkien tarjousta on moni jo ehtinyt arvostella mutta me näemme sen suurena helpotuksena. Tässä vaiheessa tuntuu näet jo siltä että puoliso on luultavasti työttömänä maailman tappiin asti eikä viulunkielenkireä taloutemme tästä ikinä helpota. Tällä tavoin saamme siitä edes hetken loman eikä vuoden lisä lainanmaksuaikaan siinä valossa tunnu pahalta. Käyttöön vapautuu viisisataa euroa kuussa vuoden ajan. Tuntuu kuin olisin juuri voittanut lotossa.

Samaan aikaan nähtävästi elättelen kuitenkin utopistista toivoa että puoliso saisi työtä: Pyörin Nettiautossa katselemassa tila-auto-vaihtareita.


Töissä olen käynyt ja jotain siellä tehnytkin. Selkäkramppipäivinäkin. Motivaatio on kuitenkin pahan kerran hukassa. Loman lähestymisellä voi olla osuutta asiaan. Pidän viikon loman yhdessä lasten kanssa ja perään toisen ihan itsekseni. Tai no, puolisokin on jälkimmäisellä viikolla juuri valmistuneena kotona ellei taivaasta tipahda työpaikkaa.

Viikonloppuna lähdemme synnyinkaupunkiini pienen sukulaistytön syntymäpäiville. Koirat pääsevät koiraystävän hoiviin. Katselin tänä aamuna ikkunasta heidän hännänheiluisaa kohtaamistaan: kaksi kaunista collieta aidan tällä puolen, kolmas tuolla puolen, ilahdusta oli ilmassa eikä kukaan haukkunut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti